Nobel-komitealta nyrkki vasten koronarokotteista sairastuneiden kasvoja

  

  

  

  

 

  

  

 

  

  

"2.1 mRNA-rokotteiden historia

Viitteet mRNA:n käyttöön rokotteina juontavat juurensa vuoteen 1987, jolloin Robert Malone tutkimusryhmänsä kanssa onnistui liittämään mRNA-partikkeleita lipidipartikkelin sisään, ja kun ihmisten soluja sekoitettiin tähän, todettiin että mRNA alkoi tuottamaan proteiineja soluissa. Tätä voidaan pitää ensimmäisenä merkittävänä löytönä kohti mRNA-rokote teknologiaa. Tämän jälkeen tajuttiin, että RNA voisi toimia jonkinlaisena ”lääkkeenä” jossain muodossa, mutta kaikki oli vielä täysin hypoteettista. Myöhemmin, vuonna 1988 sama tutkimusryhmä onnistui kuljettamaan mRNA:ta sammakon alkioon. Tapaus oli ensimmäinen kerta, kun mRNA:ta onnistuttiin viemään elävän organismin sisälle niin, että se tuotti proteiineja eikä tuhoutunut. Kuitenkaan nämä tutkimukset eivät johtaneet vielä mRNA:n käyttöön lääketieteessä tai rokotteissa. mRNA oli liian epävakaata ja sen tuotanto oli liian kallista, jotta sitä olisi voitu hyödyntää lääketieteessä. Tutkimuksia mRNA:n kanssa jatkettiin samaan aikaan monissa tutkimusyksiköissä, ja merkittäviä löytöjä tapahtui. Vuonna 1987 Paul Krieg ja Douglas Melton onnistuivat todistamaan, että mRNA:lla voidaan proteiinien tuottamisen lisäksi estää proteiinien tuotantoa geeneissä. Myöhemmin Harvardin yliopistossa tutkimusryhmä Malonen johdolla lisäsi uudenlaisen liposomin mRNA:n kuljettajaksi. Liposomilla oli positiivinen varaus, joka tehosti sen toimintaa negatiivisesti varautuneen mRNA:n kanssa. Liposomit oli kehittänyt tutkija nimeltä Philip Felgner. 1990- luvun alussa tutkimus siirtyä Vical nimiselle yhtiölle, joka sai haltuunsa oikeudet tutkimuksiin, joita Malone ja tutkimusryhmät olivat tehneet. (Wolff et al. 1990) 1990-luvulla tutkimus mRNA:n parissa sai merkittävän rahoituksen ja ensimmäistä kertaa tutkittiin mahdollisuutta kehittää siitä rokote. Tavoitteena oli tehdä influenssa rokote, mutta tämä hylättiin lähes heti koska tuotanto oli todella kallista. Vuonna 1993 Ranskassa ryhmä 5 tutkijoita onnistuikin näyttämään, että mRNA liposomipartikkelin sisällä soluun vietynä tuotti spesifin immuunireaktion hiirellä. Kuitenkaan tutkimukset eivät johtaneet eteenpäin. Seuraava merkittävä tutkimus mRNA-rokotteiden historiassa alkoi vuonna 1996, kun Eli Gilboa kehitti idean, että ihmisen valkosoluja otettaisiin verestä, ja niihin lisättäisiin synteettistä mRNA:ta, joka osaisi tunnistaa syöpäsolut. Valkosolut pistettäisiin takaisin ihmiseen ja näin ollen ihmisen immuunipuolustus osasi tuhota syöpäsoluja. Tämä vaikutti toimivalta, mutta ei koskaan päässyt läpi rokote testausta ja näin ollen unohdettiin. Kuitenkin Gilboan tutkimuksella oli merkittäviä vaikutuksia mRNA rokotteiden kehittämisessä, koska sen ansiosta CureVac ja BionTech aloittivat tutkimuksena mRNA: parissa (Boczkowski et al. 1996) 2.2 mRNA 2000-luvun historia Curevac:in ja BionTechin ideana oli, että soluja ei otettaisi ulos ihmiskehosta, vaan mR"

  

  

 

Adressi: Suomi ei saa luovuttaa päätösvaltaa WHO:lle (mkrsuomi.fi)

Pfizerin johtaja tunnustaa Covid-rokotehuijauksen | MKR (mkrsuomi.fi)

Koronarokotteet eivät kelpaa edes ilmaiseksi köyhille maille, mutta Suomen tv:ssä mainostetaan silti uutta tehostekierrosta riskiryhmäläisille | Tampereen Sanomat

Äärimmäisen tärkeä konferenssi, johon poliitikkomme eivät halunneet osallistua | Tampereen Sanomat