Lisäravinteiden laatuluokat: feed grade-food grade-pharmaceutical grade

30.12.2023

punttiukko_puhdasurheilu.fi.jpg

Lisäravinteet/urheiluravinteet ovat nykyisin olennainen osa monen kuntoilijan ja urheilijan ravinnossa. Tämä kirjoitus hieman avaa lisäravinteiden laatuasioita, kun sitä asiaa suomalaisessa huippu-urheilussa ja bodaus/fitness-piireissä melko huonosti tunnetaan.

Kaikki varmaankin tietää, että autoliikkeessä näytillä olevat Mercedes-AMG S 65 L ja Lada 1200 L ovat aivan eri hintaluokan autoja. Ja jos pitäisi ajaa vaikkapa Helsingistä Inariin, niin kyseisellä AMG-Mersulla matka taittuu hieman eri lailla kuin Ladalla. Sen sijaan suurin osa ihmisistä ei tiedä, että vitamiineissa/lisäravinteissa on ihan vastaavia laatueroja kuin esim. autoissa ja työkaluissa.

Esimerkiksi yksikään hyvään laatuun pyrkivä rakennusfirma ei käytä työmaallaan 10 euron porakonetta tai kulmahiomakonetta, koska tietävät huonojen työkalujen tekevän huonoa jälkeä, ja tulevan niin kalliiksi kun joka päivä joutuu uudet koneet ostamaan kun halvat eivät kestä.

Kovin moni sen sijaan ei tiedä, että lisäravinteissa on olemassa kolmea eri laatuluokkaa, Feed grade(eläimille tarkoitettu), Food grade(elintarvikelaatuinen) ja Pharmaceutical grade(farmaseuttinen laatu).
On arveltu, että maailmalla myytävistä lisäravinteista n.97% on korkeintaan Food grade laatuisia, joten niitä erittäin korkealaatuisia tuotteita ei ihan joka hyllystä löydy.
Laadustaan tunnetut merkit, kuten esim. La Muscle, Skip, Solgar, Twinlab, pyrkivät tuotteissaan Pharmaceutical grade laatuun, ja siksi ovat saaneet erittäin hyvän maineen terveys/lisäravinnealalla.

Suomalaisten urheilijoiden kannalta vain on harmi, että hyvin harva huippu-urheilija Suomessa käyttää La Muscle/Skip/Solgar/Twinlab-laatuisia ravinteita, vaan yleensä on käytössä ns. markettiravinteet, jotka yleensä ovat laadultaan vain Food grade luokkaa.
Loukkaantumiset ja leikkauspöydälle joutumiset yleensä johtuvat kehon liiallisesta kuormittamisesta sen kestokykyyn nähden, ja ravinnolla/ravinteilla on todella iso osuus loukkaantumisten ennaltaehkäisyssä. 
Moni urheilija on myös mainoskasvoina sellaisillekin lisäravinne/vitamiinifirmoille joilta ei esim. löydy valikoimistaan riittävän vahvoja ja laadukkaita vitamiineja huippu-urheiluun, joten silloin urheilijalla on joko vitamiinivajaus, tai sitten jätetään kertomatta asian koko totuus.
(RDA 100% tai 200% ei riitä huippu-urheilijalle, vaan pitää olla kovemmat vitamiinipitoisuudet)

 


Toimivuus vai halpa hinta?

Lisäravinteita käytettäessä pitäisi aina kysyä mikä niiden funktio on, eli mitä niiden käytöllä tavoitellaan? Miksi esim. hankkia tuotetta joka on tehty mahdollisimman halvoista raaka-aineista ja jonka imeytyvyys saattaa olla huono, tai jossa pitoisuudet ovat liian alhaiset tietyn vaikutuksen saamiseen? Saattaakin olla, että lisäravinne onkin oikeasti tasaravinne, eli siitä ei tulekaan mitään lisähyötyä. Esimerkiksi riittävän huonolaatuinen proteiinijauhe paljon käytettynä huonontaa vatsan normaalia toimintaa, ja tällöin voidaan puhua jopa miinusravinteesta, kun sen käytöstä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Monesti onkin viisaampaa terveyden kannalta, ja myös rahallisesti, ostaa muutamia laadukkaita tuotteita, kuin isoa määrää huonompilaatuisia tuotteita.

Keisarilla ei ole vaatteita!

Lisäravinnebisnes on vähän kuin kertomus keisarin uusista vaatteista, vain rehelliset ja vilpittömät ihmiset haluavat nähdä koko totuuden, eikä hyötyä muiden kustannuksella myymällä huonoa tai ylihintaista tavaraa.
Alla oleva pitkä teksti kertoo hieman tarkemmin lisäravinteiden/vitamiinien laatuluokista ja laatueroista. Teksti on alun perin julkaistu Haminassa sijaitsevan Voimapuodin sivuilla. Voimapuoti on vuodesta 2002 alkaen ollut edelläkävijä Suomessa lisäravinteiden laatuasioissa, sekä tunnettu mm. naturaalivoimailuun/valmennukseen liittyvästä ammattitaidostaan. Vaikka suomalaisille urheilijoille nämä asiat ovat jääneet usein avautumatta, on monen muun maan maajoukkue- ja olympiaurheilijat hakeneet ravitsemus- ja valmennustietoa Voimapuodista.
Mutta varoitus ensin, jos luet tuon koko tekstin niin käsityksesi terveys/lisäravinnealasta saattaa muuttua todella radikaalisti. Kestätkö totuuden vai onko helpompi jättää juttu lukematta?

LISÄRAVINTEIDEN LAATUEROT – KULUTTAJA MARKKINOINNIN VIETÄVÄNÄ

Oletko koskaan kiinnittänyt huomiota kuinka paljon lisäravinteita löytyy nykyään kauppojen hyllyiltä?
Voi olla, että lääkärisi on neuvonut sinua nauttimaan kalanmaksaöljyä tai D-vitamiinilisää kaamosta vastaan, jonka jälkeen seuraavalla kauppareissulla nappaat mukaan tutun merkin tuotteen.
Ehkäpä kuntosalisi PT-ohjaaja on suositellut lisäravinteiden käyttöönottoa treeniesi tueksi, mutta turhaudut nopeasti kun selailet lisäravinneliikkeiden tai verkkokauppojen ylitsepursuavaa tarjontaa.
Tai kenties olet jo vuosia käyttänyt eri lisäravinteita, mutta olet alkanut pistämään merkille ettei tuotteet tunnukaan enää hyvältä tai haluttuja tuloksia ei ole näkynyt.

Elämme lisäravinneteollisuuden kulta-aikaa. Viime vuonna lisäravinteita myytiin maailmanlaajuisesti yli 130 miljardilla eurolla, ja kasvun ennustetaan nousevan entisestään. Lisäravinteet ovat löytäneet tiensä useampiin suomalaisiin kotitalouksiin, mutta niiden valtavasta suosiosta huolimatta suurin osa suomalaisista ei tiedä miten heidän käyttämänsä tuotteet ovat valmistettu tai mitä ne oikeasti sisältävät. Tämä on melko hätkähdyttävää sillä voisi olettaa, että tänä päivänä elintarviketeollisuus vaatisi täyden selvityksen sekä läpinäkyvyyden.


Vitamiinit sekä lisäravinteet voidaan jakaa kolmeen eri laatuluokkaan:

1. Farmaseuttinen laatu
Farmaseuttista laatua olevat lisäravinteet ovat valmistettu niin, että ainesosat ovat mahdollisimman puhtaita ja luonnollisia. Yleisesti ottaen mikään tuote ei ole 100% puhdas, mutta farmaseuttinen laatu yltää kaikkein korkeimmalle asteelle, ja on 99% puhdasta. Tähän laatuluokkaan kuuluvat tuotteet eivät sisällä täyteaineita tai epäpuhtauksia, mistä johtuen niiden imeytyvyys on noin 90%.

2. Food Grade laatu
Food Grade tarkoittaa “ihmiselle tai eläimelle sopivaa” laatua. Tähän laatuluokkaan kuuluu suurin osa lisäravinteista, jotka ovat turvallisia kuluttajille. Ne saattavat sisältää täyteaineita, eivätkä imeydy yhtä hyvin kuin farmaseuttista laatua olevat lisäravinteet. Alhaisimmillaan tuotteissa voi olla vain 4-7% imeytyvyys vaikka tuote on sinänsä elimistölle kelvollista.

3. Feed Grade laatu
Feed Grade laatu soveltuu vain eläimille. Feed grade valmistetaan usein ruoan jäänteistä sekä huonolaatuisista ainesosista. Feed grade laatu ei ole ihmiselle kelvollista sillä se voi sotkea koko ruoansulatusjärjestelmäsi.


Tarkastuksien todellisuus Suomessa

Lisäravinteiden laatua on hankala valvoa. Tietämätön kuluttaja voikin luulla, että tutut GMP (Good Manufacturing Practices) & HACCP (Hazard Analysis and Critical Control Points) leimat pitävät huolen siitä, että tuote on sekä kontrolloitu että laadukas; nehän kuitenkin löytyvät monen lisäravinneyrityksen nettisivuilta laadun takeena. Eri pakkausmerkinnät luonnollisestikin luovat turvallisuuden tunnetta kuluttajalle sillä automaattisesti otaksumme, että on jokin taho, joka valvoo tuotantoa. Siitä huolimatta yllättävä tosiasia on se, että Suomessa ei löydy mitään tahoa joka valvoisi laatuluokituksia lisäravinteissa.

Evira tarkistaa esimerkiksi vain pakkausmerkinnän oikeellisuuden, ei sen sisältöä. Toisin sanoen Evira varmistaa sen, että tuotteen pakkausmerkinnät ovat riittävät ei sitä mitä tuote sisältää. Tutkimuksia aletaan tehdä vastan kun epäillään niiden olevan virheelliset. Eli jos tuotetta mainostetaan huippulaadukkaana D-vitamiinina, ei kukaan muu kuin itse valmistaja tiedä totuutta.

Mitä monet kuluttajat eivät myöskään tiedä on se, että GMP jaetaan useampaan eri osaan, ja suurin osa markkinoilla myytävistä tuotteista valitettavasti kuuluu GMP Food Grade laatuluokkaan. Tämä Good Manufacturing Practices ei velvoita tuotetestauksia tai säätele minkä laatuisia tuotteiden kuuluisi olla. Pharmaceutical GMP vaatii tuotetestauksia, mutta tähän kuuluu vain murto-osa yrityksistä maailmassa.

HACCP arviointi rajoittuu ainoastaan elintarviketurvallisuuteen liittyviin tekijöihin, ei laatuseikkoihin, joten se ei myöskään testaa tuotteita tai vaadi tiettyä laatutasoa lisäravinteissa.
Eikö olekin mielenkiintoista ettei lisäravinteissa juuri koskaan näy laatumerkintää tai esimerkiksi palautusjuomissa heran alkuperää?

Suurin osa suomalaisista lisäravinneyrityksistä ovat markkinointiyrityksiä. Ne eivät omista tehtaita missä he tuottavat omat raaka-aineensa vaan ainesosat ostetaan muualta päin maailmaa ja markkinoidaan vastaamaan kuluttajan tarpeita. Hyvin usein yritysten tuotteet eivät perustu tieteeseen sillä ne eivät pysty vaikuttamaan tuotantoketjuun. Tämä avaa oven epäpuhtaille ravintoaineille sekä huonolle laadulle.

Tässä hieman tarkempi esimerkki. Kun lisäravinnevalmistaja ostaa raaka-aineita tuotettansa varten, saadaan jokaisesta raaka-aineesta C.O.A. (Certificate of Analysis) eli tuotteen alkuperästä, laadusta ja puhtaudesta kertova analyysi. Raaka-aineiden valmistajilla on luonnollisestikin oma hinnasto eri laatuisille ainesosille, mutta koska monet yritykset pyrkivät mahdollistamaan suurimman tuoton, valitaan raaka-aineiksi hyvin usein ne edullisimmat vaihtoehdot. On selvää, ettei laadukkaita ja elimistölle terveellisiä tuotteita voida myydä halvalla jos raaka-aine hintoihin ei pysty itse vaikuttamaan; sehän olisi liiketaloudellisesti kannattamatonta.

Meiltä monesti kysytään miksi X valmistajan proteiinit ovat halvempia kuin meidän kunnes asiakkaat itse testaavat ja huomaavat eron. Ero puhtaan sekä heikompilaatuisen lisäravinteen välillä on suuri, ja sen yleensä huomaa siitä kun virtaa alkaa löytymään enemmän ja mikä tärkeintä, koko elimistö voi paremmin.

Lähteet: 
https://www.fda.gov/Cosmetics/GuidanceRegulation/GuidanceDocuments/ucm2005190.htm
https://www.organicnewsroom.com/pharmaceutical-grade-supplements/
http://www.healingedge.net/store/article_supplement_facts.html

LISÄRAVINTEIDEN IMEYTYVYYKSISTÄ

Aiemmin kerroimme eri laatuluokista lisäravinteissa sekä siitä miten laatu harvoin kohtaa edullisen hinnan kanssa; tässä tekstissä jatkamme lisäravinteiden imeytyvyyksistä.
Ruoansulatusjärjestelmä on kuin terveyden hallitus. Sen kautta kaikki syöty ruoka säädellään energiaksi, jota keho sitten käyttää elintoimintojen säätelyyn sekä ylläpitämiseen. Usein ajatellaan, että “kunhan nälkä lähtee pois niin kroppa hoitaa loput”, ja voikin olla, että nuori elimistö pystyy antamaan helpommin anteeksi ravinneköyhää ruokavaliota. Mutta kun elimistö vanhenee, myös riittävä vitamiinien, mineraalien ja hivenaineiden saaminen korostuu. Kaikki lähtee siitä mitä elimistö pystyy hyödyntämään nautitusta ruoasta.

Biosaatavuus on termi, joka tarkoittaa ravintoaineiden imeytymistä, ja sitä käytetään mittana siitä kuinka hyvin ravintoaineet lopulta imeytyvät elimistöön. Kun biosaatavuus on huono, eivät ravintoaineet juurikaan imeydy jolloin nautitusta tuotteesta ei ole suurta hyötyä. Vastakohtaisesti imeytyvyysluku on 100% kun ravintoa vastaanotetaan suonensisäisesti, sillä silloin maksa ohitetaan ja aine siirtyy suoraan vereen, kuten esimerkiksi sairaalan tiputuksessa. Kuitenkin heti kun ruoka tai lisäravinteet kulkeutuvat ruoansulatuksen läpi, prosessi muuttuu huomattavasti monimutkaisemmaksi.

Kun puhutaan lisäravinteista niin moni muukin asia kuin pelkästään ravintosisältö vaikuttaa imeytyvyyksiin. Onko lisäravinteessa esimerkiksi täysin puhtaat ainesosat? Mistä ainesosat ovat peräisin? Entä mitä muita ainesosia tuotteessa on käytetty, jotka toimivat synergiassa muiden ainesosien kanssa?

Otetaan vitamiinivalmiste esimerkkinä. Tiesitkö, että kehosi pystyy hyödyntämään huomattavasti tehokkaammin vitamiineja silloin kun ne ovat optimaalisessa muodossa? Esimerkiksi magnesiumia voidaan valmistaa muun muassa sitraattina, aspartaattina, lysinaattina, malaattina, fumaraattina, glysinaattina, sukkinaattina, kelaattina tai oksidina. Osaa on edullisempi valmistaa ja tietyt muodot imeytyvät paremmin kun toiset. Vitamiineja voidaan myös valmistaa sekä luonnollisesti että synteettisesti, ja ne kaikki toimivat elimistössä eri tavalla.

Laadukkaammissa ravintolisissä vitamiinit saadaan pääosin biofermentaation tuloksena kun taas halvemmissa ne ovat keinotekoisia. Joskus biofermentaation avulla saadut vitamiinit imeytyvät elimistöön jopa paremmin kuin ruoasta saatavat vitamiinit. Tämä johtuu siitä, että osa ruoasta saaduista vitamiineista ovat elimistölle hankalia pilkkoa. Jos vitamiinivalmiste on laadukas ja biosaatavuus korkea, pystyy keho sulattamaan sen hyvinkin nopeasti jolloin ”piristävän” vaikutuksen voi huomata jopa 5-10 minuutin sisällä nauttimisesta. Huomaatko omassasi tällä hetkellä samanlaista vaikutusta? Yksityisissä laboratoriotesteissä tärkeimpiä mittareita laadulle onkin juuri imeytyvyyden nopeus elimistössä.

Ruoan laatu, kuten myös ravintolisien laatu, vaikuttaa siis suoraan imeytyvyyteen eli biologiseen hyötyosuuteen ruoasta. Samaa voidaan sanoa palautusjuomista, joissa korostuu raaka-aineiden alkuperä. Parhaat heraproteiinit saadaan silloin kun lehmille ollaan annettu puhdasta ja terveellistä ravintoa. Siihen vaikuttaa mm. maaperä ja kasvatustavat, sekä myös teknologia puhtaampien raaka-aineiden valmistamiseen. Samalla tavalla kuin ihmisen elimistö voi paremmin silloin kun syödään ja eletään terveellisesti, myös eläimet ovat terveitä kun niiden ruokavalio ja elinolosuhteet ovat kunnossa, ja nämä vaikuttavat viime kädessä kuluttajan nauttimiin maitotuotteisiin.

Juuri imeytyvyys on se suurin eroavaisuus farmaseuttisen sekä feed ja food grade laatuluokkien välillä. Mitä vähemmän välivaiheita lisäravinteella ja sen ainesosilla on, sitä laadukkaampaa ja paremmin imeytyvämpää se on. Imeytyvyys taas vaikuttaa käytännössä koko elimistöön; salituloksiin, palautumiseen, hyvinvointiin ja energiatasoihin.

Lisäravinteen kuuluisi olla juurikin sitä mitä sen nimi jo kertoo — lisää ravintoa elimistölle. Sinun pitäisi tuntea itsesi hyvinvoivaksi kun käytät mitä tahansa lisäravinnetta. Niiden tarkoitus on edistää palautumista sekä auttaa jaksamaan arjen kiireissä pitämällä huolta siitä, että energiatasosi ovat optimaaliset.

Hyvä keino selvittää onko palautusjuoma tai aminohappo laadukasta on sekoittaa sitä lusikalla veteen. Jos tuote imeytyy muutamalla pyöräytyksellä siten ettei pinnalle tai lasiin jää paakkuja, on se useimmiten merkki hyvästä laadusta. Jos tuotetta ei saa täysin liukenemaan tai siihen vaaditaan huomattavaa sekoittamista, kertoo se siitä ettei tuote ole farmaseuttista laatua. 

MAKEUTUSAINEILLA SUOLISTO SEKAISIN

Jo yli 2000 vuotta sitten länsimaisen lääketieteen isä Hippokrates pisti merkille, että kaikki sairaudet lähtevät suolistosta. Tänä päivänä lukuisat tutkimukset ovat vahvistaneet sitä käsitettä, että suoliston kunto on terveyden kulmakivi. Kuitenkin lähes puolet suomalaisista kärsii erilaisista vatsa- ja suolisto-ongelmista.

Ajoittainen närästys tai satunnaiset ruoansulatusvaivat eivät vielä välttämättä ole vakava huolenaihe, mutta muut kroonisemmat suolistosairaudet voivat aiheuttaa esimerkiksi häiriöitä ruoan imeytymisessä, vaikuttaen suoraan jaksamiseen ja elämänlaatuun. Sanotaankin, että olet sitä mitä syöt ja imeytät.

Yhdysvaltalaisen NIDDK:n (National Institute of Diabetes and Digestive and Kidney Diseases) mukaan ruoansulatusongelmat johtuvat pääosin bakteereista, parasiiteista, suoliston bakteerikannan heikkenemisestä, ruoansulatustaudeista sekä huonosta ruokavaliosta. Länsimaissa vallitseva yleinen elämäntyyli, johon kuuluu prosessoitu ravinto, tiheä antibioottien käyttö sekä epäsäännöllinen ruokailu ja napostelu, asettavat yhä enenevin määrin haasteita vatsan terveelle toiminnalle.

Miten voimme siis paremmin huolehtia vatsan, ja siten koko terveytemme hyvinvoinnista?
Elimistön soluista vain 10 % on lähtöisin ihmisestä; loput 90 % koostuu elimistössä elävistä bakteereista, sienistä ja mikro-organismien soluista. Suolistossa elää arviolta noin 500–1000 eri bakteerilajia, ja ne painavat yhteensä noin puolitoista kiloa. Yleisimmät ovat Bacteroides, Clostridium, Fusobacterium, Bifidobacterium ja Lactobacillus.

Nämä niin kutsutut hyvät bakteerit ovat ensiarvoisen tärkeitä vastustuskyvyn kannalta, mutta niiden tasapaino on jatkuvasti uhattuna. On muun muassa todettu, että pelkästään yksi antibioottikuuri tuhoaa peräti 30 prosenttia koko suoliston bakteerifloorasta ja voi sotkea suoliston bakteeritasapainon jopa kahdeksi vuodeksi.

Antibioottien ohella myös ruokavaliolla on tietysti väliä: tietyt ruoat ja ainesosat, kuten sokeri, makeiset, leivonnaiset, alkoholi ja maitotuotteet ruokkivat elimistön haitallisia bakteereita sekä edesauttavat luomaan suolistoloisille suotuisaa ympäristöä missä muhia. Ratkaisu löytyy terveen bakteeritasapainon ylläpitämisestä sekä puhtaasta ja suolistoa hellivästä ruokavaliosta.


Makeutusaineet elimistössä

Sokeri on kehon toiminnalle välttämätöntä, sillä muun muassa aivot tarvitsevat glukoosia toimiakseen. Siitä huolimatta sokerilla on ollut jo pitkään paha maine — kaikkihan tietävät, että liiallisesti käytettynä se voi vahingoittaa hampaita, varastoitua rasvaksi sekä koukuttaa. Keinotekoiset makeutusaineet poistivat ainakin osittain nuo ongelmat: kevytlimua pystyi nyt juomaan paremmalla omalla tunnolla, koska makeutusaineet pitivät huolen siitä ettei niistä kerry kaloreita tai reikiä suuhun.

Ensimmäinen keinotekoinen makeutusaine löydettiin jo niinkin kauan sitten kuin vuonna 1879 kun tutkijat Ira Remsen ja Constantin Fahlberg vahingossa totesivat sakariinin makeuden syötyään huonosti pestyillä käsillä. Vuosia myöhemmin vuonna 1901 sakariinista tuli Monsanton ensimmäinen tuote. Nykyään EU:n hyväksymiä keinotekoisia makeutusaineita löytyy peräti 18 kappaletta, ja niiden käyttö ulottuu jogurteista vähäkalorisiin virvoikkeisiin sekä lisäravinteisiin.

Ehkä olet joskus huomannut pakkauksen kyljessä lisäainemerkinnät E951, E954 tai E955. Nämä tunnetaan arkikielessä paremmin aspartaamina, sakariinina ja sukraloosina. Makeutusaineet eivät imeydy elimistöön eikä sisällä energiaa, mutta ne ovat silti tavallista sokeria moninsatakertaisesti makeampia; esimerkiksi sukraloosi on noin 500–600 kertaa makeampaa kuin taloussokeri.

Nopealla vilkaisulla voisi luulla, että makeutusaineet ovat oiva ratkaisu jokaiselle: herkuttelusta ei ole tarpeen luopua, mutta tyhjille hiilihydraateille voidaan viimein heittää hyvästit! Etenkin diabeteksen tai ylipainon kanssa kamppaileville makeutusaineet tuntuivat tarjoavan varteenotettavan vaihtoehdon.

Koska makeutusaineet ovat olleet käytössä jo melko pitkään (aspartaami tuli kuluttajien käyttöön vuonna 1974 ja sukraloosi vuonna 1991), on niiden turvallisuudesta sekä pitkäaikaisvaikutuksista tehty jonkin verran tutkimuksia. Jotkut tutkimukset ovat vahvasti sitä mieltä, että pienissä määrissä makeutusaineet ovat ihmiselle vaarattomia. Mutta monet muut tutkimukset ovat kuitenkin paljastaneet liudan eri terveysriskejä.

Sakariinin käytön on esimerkiksi todettu lisäävän riskiä sairastua virtsarakko syöpään, ja aspartaamilla on huomattu olevan hermostoon sekä serotoniinitasoihin vaikutus, altistaen masennukseen. (1, 2) Myös sukraloosin on huomattu aiheuttavan ikäviä sivuoireita kuten turvotusta, ripulia ja pahoinvointia.

Tämä johtuu siitä, että sukraalosin päätyessä suolistobakteerien sekaan syntyy elimistössä typpikaasua. Viimeisimpänä vuonna 2015 tehdyssä israelilaisessa tutkimuksessa on kuitenkin havaittu, että keinotekoisia makeutusaineita syöneiden ihmisten elimistön bakteeristo oli erilainen kuin heillä, jotka eivät makeutusaineita käyttäneet. (3)

Tätä väittämää komppaa myös professori ja Maailman terveysjärjestön (WHO) neuvonantaja Juhana E. Idänpään-Heikkilä, joka Helsingin Sanomien pääkirjoituksessaan lisäksi painottaa, että makeutusaineet voivat päinvastaisesti jopa aiheuttaa painonnousua:
“Tuoreiden tutkimusten mukaan aineet etenevät lähes muuttumattomina ihmisen mahasuolikanavassa ja elimistön ruoansulatuksessa. Ne kuitenkin muokkaavat matkallaan suoliston mikrobikasvustoa, minkä seurauksena bakteeriston rakenne herkistyy tavanomaisille sokereille. Laihduttaminen käyttämällä mittavia määriä keinotekoisia makeutusaineita ja välttämällä sokeria johtaa silloin painon nousuun.” (4)

Viimeisimmät tutkimustulokset ovat siis merkittävä, sillä kuten aiemmin totesimme suolistobakteereilla on ensiarvoisen tärkeä asema koko terveytemme kannalta.

Mitä tämä tieto tarkoittaa sitten urheilijoiden ja heidän käyttämien lisäravinteiden kannalta?
Vanhemmat lukijat varmasti muistavat kuinka vielä joitakin vuosia sitten lisäravinnetarjonta oli huomattavasti suppeampi. Hera ja malto sekoitettiin sheikkerissä keskenään, joukkoon lisättiin vähän kaakaojauhetta maun vuoksi, jonka jälkeen toivottiin ettei juoma tule samaa kautta ylös mistä se meni alas.

Nykyään lisäravinteissa on väri-, makeutus- ja säilytysaineita enemmän kuin mitä pysyä perässä, ja valtaosa niistä on keinotekoisia.
Katsoppa vertailun vuoksi mitä makeutusaineita kotoa löytyvästä palautusjuomastasi tai proteiinistasi löytyy. Voi olla, että pakkausselosteessa ei edes lue makeutusaineiden määriä. Mistä sitten tietää kuinka paljon lisäravinteessa on vaikkapa sukraloosia? Yhtenä nyrkkisääntönä voidaan pitää makua.

Mitä korkeampilaatuinen lisäravinne niin sitä vähemmän tarvitsee käyttää makeutusaineita. Korkealaatuisissa lisäravinteissa jopa olla jopa 90% vähemmän makeutusaineita. Teennäisen makealta tai teolliselta maistuva tuote sisältää todennäköisesti liian paljon makeutusaineita, sillä niiden ainoa toiminta on peittää pahaa makua pois.


Vatsan saaminen takaisin tasapainoon

Jotta suolisto voi toimia optimaalisesti on ensiarvoisen tärkeää välttää valmisteita, jotka heikentävät vatsan tervettä bakteerikantaa. Ruoansulatuksen kanssa kamppailevien kannattaa harkita hetkeksi taukoa kaikista lisäaineellisista tuotteista sillä aikaa kun elimistösi palautuu takaisin normaalitilaan.

Kaikki teolliset makeutusaineet kannattaa poistaa ruokavaliosta ja korvata ne mieluummin luonnollisilla makeutusaineilla kuten hunajalla tai stevialla. Ruokavalioon olisi hyvä lisätä enemmän hitaasti imeytyviä kuituja, kuten kokojyväsiemeniä, linssejä, papuja, quinoaa, tattaria, hirssiä, amaranttia, kauraa ja parsaa; ne nostattavat tehokkaasti luonnollista bakteerikantaa toimimalla prebiootteina eli suolistomikrobien ruokana.

Lisäksi käyttöön tulisi ottaa vahva ja monipuolinen maitohappobakteerivalmiste vatsan bakteeritasapainon ylläpitämiseksi. Kun suolisto saadaan taas toimimaan, voidaan lisäravinteita vähitellen lisätä käyttöön, kuitenkin pistäen aina merkille mitkä sopii juuri sinun elimistöllesi ja mitkä ei. 


 

Aiheeseen liittyvää:

 
 
 
punttiukko_puhdasurheilu.fi.jpg
 
 
 
 
 
 
 
Juttu tietokoneella englanniksi käännettynä: 

Supplement grades: feed grade-food grade-pharmaceutical grade

Supplements/sports nutrition are now an essential part of the nutrition of many fitness enthusiasts and athletes. This article sheds some light on the quality of supplements, as this is something that is rather poorly known in Finnish top sports and bodybuilding/fitness circles.

Everyone probably knows that the Mercedes-AMG S 65 L and Lada 1200 L on display at the dealership are cars in a completely different price range. And if you had to drive from, say, Helsinki to Inari, the AMG-Mercedes in question travels a little differently than the Lada. On the other hand, most people don't know that vitamins/supplements have exactly the same quality differences as, for example, vitamin supplements. in cars and tools.

For example, no construction company striving for good quality uses a 10 euro drill or angle grinder on their site because they know that bad tools do a bad job and become so expensive when you have to buy new machines every day when cheap ones don't last.

However, not many people know that there are three different quality categories of supplements: Feed grade, Food grade and Pharmaceutical grade.
It has been estimated that about 97% of the supplements sold around the world are at most Food grade, so you won't find those very high-quality products on every shelf.
Brands known for their quality, such as: La Muscle, Skip, Solgar, Twinlab, strive for pharmaceutical grade quality in their products and therefore have gained a very good reputation in the health/supplement industry.

From the point of view of Finnish athletes, it is a pity that very few top athletes in Finland use La Muscle/Skip/Solgar/Twinlab quality nutrients, but usually use so-called supermarket nutrients, which are usually only Food grade in quality.
Injuries and being placed on the operating table are usually caused by overloading the body in relation to its endurance, and nutrition/nutrients play a very important role in injury prevention.
Many athletes are also the face of advertisements for supplement / vitamin companies that do not, for example, have a vitamin deficiency. There are sufficiently strong and high-quality vitamins for elite sports in their selection, so then the athlete either has a vitamin deficiency or fails to tell the whole truth of the matter.
(RDA of 100% or 200% is not enough for a top athlete, but there must be higher vitamin levels)

 


Functionality or low price?

When using supplements, one should always ask what their function is, i.e. what is the goal of their use? Why e.g. buy a product that is made from the cheapest possible raw materials and that may have poor absorption, or that contains concentrations that are too low to achieve a certain effect? It may be that the supplement is actually a flat nutrient, which means that it does not provide any additional benefit. For example, a sufficiently low-quality protein powder, when used a lot, impairs the normal functioning of the stomach, and in this case we can even talk about a minus nutrient when its use does more harm than good.
It is often wiser from a health point of view, and also financially, to buy a few high-quality products than a large number of lower-quality products.

The emperor has no clothes!

The supplement business is a bit like a story about the emperor's new clothes, only honest and sincere people want to see the whole truth, and not profit at the expense of others by selling bad or overpriced goods.
The long text below explains in a little more detail the quality classes and quality differences of supplements/vitamins. The text was originally published on the website of Voimapuoti in Hamina. Since 2002, Voimapuoti has been a pioneer in Finland in the quality of supplements, and known for its expertise in natural strength training/coaching, among other things. Although these issues have often not been opened up to Finnish athletes, national team and Olympic athletes from many other countries have sought nutrition and coaching information from Voimapuoti.
But be warned first, if you read that whole text, your perception of the health/supplement industry could change drastically. Can you stand the truth or is it easier not to read it?

DIFFERENCES IN THE QUALITY OF SUPPLEMENTS – CONSUMERS ARE CARRIED AWAY BY MARKETING

Have you ever paid attention to how many supplements can be found on store shelves today?
It may be that your doctor has advised you to take cod liver oil or vitamin D supplements against polar night, after which you grab a product from a familiar brand on your next shopping trip.
Perhaps your gym's PT instructor has recommended taking supplements to support your workouts, but you'll quickly get frustrated when you browse the overflowing offerings of supplement stores or online stores.
Or maybe you've been taking different supplements for years, but you've started to notice that the products don't feel good anymore or you haven't seen the desired results.

We live in the golden age of the supplement industry. Last year, supplements were sold globally for more than €130 billion, and growth is predicted to rise further. Supplements have found their way to more Finnish households, but despite their immense popularity, the majority of Finns do not know how the products they use are made or what they actually contain. This is quite startling, as one would expect that today's food industry would require full clarification and transparency.


Vitamins and supplements can be divided into three different quality categories:

1. Pharmaceutical quality
Pharmaceutical grade supplements are made so that the ingredients are as pure and natural as possible. In general, no product is 100% pure, but pharmaceutical quality reaches the highest level, and is 99% pure. Products belonging to this quality class do not contain fillers or impurities, due to which their absorption is about 90%.

2. Food Grade Quality
Food Grade means "suitable for man or animal". This quality category includes the majority of supplements that are safe for consumers. They may contain fillers and are not absorbed as well as pharmaceutical grade supplements. At its lowest, products can only have 4-7% absorption, even though the product itself is suitable for the body.

3. Feed Grade quality Feed Grade quality
is only suitable for animals. Feed grade is often prepared from the remnants of food, as well as low-quality ingredients. Feed grade quality is not good for humans, as it can mess up your entire digestive system.


The reality of inspections in Finland

The quality of supplements is difficult to control. An uninformed consumer may think that the familiar GMP (Good Manufacturing Practices) & HACCP (Hazard Analysis and Critical Control Points) stamps ensure that the product is both controlled and of high quality; However, they can be found on the websites of many supplement companies as a guarantee of quality. Of course, different labels create a sense of security for the consumer, because we automatically assume that there is someone who controls production. Nevertheless, a surprising fact is that there is no body in Finland that monitors quality ratings in supplements.

For example, Evira only checks the correctness of the label, not its content. In other words, Evira ensures that the product's labelling is sufficient, not what the product contains. Investigations are only started when it is suspected that they are incorrect. In other words, if a product is advertised as top-quality vitamin D, no one but the manufacturer knows the truth.

What many consumers also don't know is that GMP is divided into several different parts, and most of the products sold on the market, unfortunately, belong to the GMP Food Grade quality category. This Good Manufacturing Practices does not oblige product testing or regulate the quality of products. Pharmaceutical GMP requires product testing, but this includes only a fraction of companies in the world.

HACCP evaluation is limited to food safety factors only, not quality considerations, so it also does not test products or require a certain level of quality in supplements.
Isn't it interesting that supplements almost never show a quality label or, for example, the origin of whey on recovery drinks?

Most Finnish supplement companies are marketing companies. They do not own factories where they produce their own raw materials, but the ingredients are bought from other parts of the world and marketed to meet the needs of the consumer. Very often, companies' products are not based on science, as they cannot influence the production chain. This opens the door to impure nutrients, as well as poor quality.

Here's a more specific example. When a supplement manufacturer buys raw materials for its product, each ingredient receives a C.O.A. (Certificate of Analysis), i.e. an analysis of the origin, quality and purity of the product. Naturally, raw material manufacturers have their own price list for ingredients of different quality, but since many companies strive to enable the highest yield, the cheapest alternatives are very often chosen as raw materials. It is clear that high-quality, body-healthy products cannot be sold cheaply if the raw material is
You can't influence your work; That would be commercially unviable.

We are often asked why X manufacturer's proteins are cheaper than ours until customers test and notice the difference. The difference between a pure supplement and a lower quality supplement is great, and you can usually see it when you start to find more energy and, most importantly, your whole body feels better.

Lähteet: 
https://www.fda.gov/Cosmetics/GuidanceRegulation/GuidanceDocuments/ucm2005190.htm
https://www.organicnewsroom.com/pharmaceutical-grade-supplements/
http://www.healingedge.net/store/article_supplement_facts.html


ON THE ABSORPTIONS OF SUPPLEMENTS

Earlier we talked about the different quality classes in supplements and how quality rarely meets low price; In this text we will continue with the absorptions of supplements.
The digestive system is like a government of health. Through it, all food eaten is regulated into energy, which the body then uses to regulate and maintain vital functions. It is often thought that "as long as hunger goes away, the body will take care of the rest", and it may be that a young body can more easily forgive a nutrient-poor diet. But as the body ages, adequate intake of vitamins, minerals and trace elements is also emphasized. Everything starts with what the body is able to utilize from the food consumed.

Bioavailability is a term that means the absorption of nutrients and is used as a measure of how well nutrients are ultimately absorbed by the body. When bioavailability is poor, nutrients are hardly absorbed, so the consumed product does not bring much benefit. Conversely, the absorption rate is 100% when food is received intravenously, because then the liver is bypassed and the substance enters directly into the blood, as in hospital drip, for example. However, as soon as food or supplements pass through the digestive system, the process becomes significantly more complicated.

When it comes to supplements, there are many other things besides just nutritional content that affect absorption. For example, does the supplement have completely pure ingredients? Where do the ingredients come from? And what other ingredients have been used in the product that work in synergy with other ingredients?

Let's take a vitamin preparation as an example. Did you know that your body is able to utilize vitamins much more efficiently when they are in optimal form? For example, magnesium can be produced as citrate, aspartate, lysinate, malate, fumarate, glycinate, succinate, chelate or oxide, among others. Some are cheaper to manufacture and certain shapes are better absorbed than others. Vitamins can also be produced both naturally and synthetically, and they all work differently in the body.

In higher quality supplements, vitamins are mainly obtained as a result of biofermentation, while in cheaper ones they are artificial. Sometimes vitamins obtained through biofermentation are absorbed by the body even better than vitamins obtained from food. This is due to the fact that some of the vitamins obtained from food are difficult for the body to digest. If the vitamin supplement is of high quality and bioavailability is high, the body is able to digest it very quickly, so the "stimulant" effect can be noticed even within 5-10 minutes of ingestion. Do you notice a similar effect in yours right now? In private laboratory tests, one of the most important indicators of quality is the rate of absorption in the body.

The quality of food, as well as the quality of food supplements, therefore has a direct impact on absorption, i.e. bioavailability. The same can be said for recovery drinks, which highlight the origin of raw materials. The best whey proteins are obtained when cows have been given clean and healthy nutrition. It is affected by, among other things, soil and growing methods, as well as technology for the production of cleaner raw materials. In the same way that the human body feels better when we eat and live healthily, animals are also healthy when they eat and live healthilyTheir diet and living conditions are in order, and these ultimately affect the dairy products consumed by the consumer.

Absorption is the main difference between pharmaceutical, feed and food grades. The fewer intermediate steps a supplement and its ingredients have, the higher quality and better absorbed it is. Absorption, on the other hand, affects practically the entire body; gym results, recovery, well-being and energy levels.

A supplement should be exactly what its name suggests — more nutrition for the body. You should feel well while taking any supplement. Their purpose is to promote recovery and help you cope with the rush of everyday life by making sure that your energy levels are optimal.

A good way to find out if a recovery drink or amino acid is of high quality is to stir it with water with a spoon. If the product is absorbed with a few spins so that no lumps remain on the surface or glass, this is usually a sign of good quality. If a product cannot be completely dissolved or requires considerable mixing, it indicates that the product is not pharmaceutical quality.

SWEETENERS MESS UP THE INTESTINES

More than 2000,10 years ago, the father of Western medicine, Hippocrates, noted that all diseases start from the intestines. Today, numerous studies have reinforced the notion that gut health is the cornerstone of health. However, almost half of Finns suffer from various stomach and intestinal problems.

Intermittent heartburn or occasional indigestion may not yet be a serious concern, but other more chronic intestinal diseases can cause, for example, disturbances in food absorption, directly affecting coping and quality of life. They say you are what you eat and absorb.

According to the National Institute of Diabetes and Digestive and Kidney Diseases (NIDDK), digestive problems are mainly caused by bacteria, parasites, weakening of the intestinal flora, digestive diseases and poor diet. The general lifestyle in Western countries, which includes processed foods, frequent antibiotic use, and irregular eating and snacking, increasingly poses challenges to the healthy functioning of the stomach.

So how can we take better care of the well-being of our stomach, and therefore our health as a whole?
Only 90% of the cells in the body originate from humans; The remaining 500% consists of bacteria, fungi and cells of microorganisms that live in the body. It is estimated that about 1000–30 different species of bacteria live in the intestines, and they weigh a total of about one and a half kilograms. The most common are Bacteroides, Clostridium, Fusobacterium, Bifidobacterium and Lactobacillus.

These so-called good bacteria are essential for immunity, but their balance is constantly threatened. It has been found, for example, that a single course of antibiotics destroys as much as <>% of the entire intestinal bacterial flora and can upset the intestinal bacterial balance for up to two years.

In addition to antibiotics, diet also matters: certain foods and ingredients, such as sugar, sweets, pastries, alcohol and dairy products, feed the body's harmful bacteria and help create a favourable environment for intestinal parasites to thrive in. The solution lies in maintaining a healthy bacterial balance and a clean and gut-friendly diet.


Sweeteners in the body

Sugar is essential for the functioning of the body, as the brain, among other things, needs glucose to function. Nevertheless, sugar has long had a bad reputation — everyone knows that if consumed in excess, it can damage teeth, be stored as fat and be addictive. Artificial sweeteners at least partially eliminated those problems: soft drinks could now be drunk with a better conscience, because the sweeteners made sure that they did not accumulate calories or holes in the mouth.

The first artificial sweetener was discovered as long ago as 1879, when scientists Ira Remsen and Constantin Fahlberg accidentally discovered the sweetness of saccharin after eating with poorly washed hands. Years later, in 1901, saccharin became Monsanto's first product. Today, there are as many as 18 EU-approved artificial sweeteners, ranging from yoghurts to low-calorie refreshments and supplements.

Perhaps you have noticed the additive markings E951, E954 or E955 on the side of the package. These are better known in everyday language as aspartame, saccharin and sucralose. Sweeteners are not absorbed by the body and do not contain energy, but they are still several hundred times sweeter than regular sugar; For example, sucralose is about 500 to 600 times sweeter than household sugar.

At a quick glance, you might think that sweeteners are a great solution for everyone: there's no need to give up treats, but you can finally say goodbye to empty carbohydrates! Especially for those struggling with diabetes or being overweight, sweeteners seemed to offer a viable alternative.

Since sweeteners have been around for quite some time (aspartame was introduced to consumers in 1974 and sucralose in 1991), some research has been done on their safety and long-term effects. Some studies strongly believe that sweeteners in small amounts are harmless to humans. However, many other studies have revealed a slew of different health risks.

For example, the use of saccharin has been found to increase the risk of developing bladder cancer, and aspartame has been found to have an effect on the nervous system and serotonin levels, predisposing to depression. (1, 2) Sucralose has also been found to cause unpleasant side effects such as bloating, diarrhoea and nausea.

This is because when sucraalos ends up in the gut bacteria, nitrogen gas is produced in the body. However, the most recent Israeli study conducted in 2015 found that people who ate artificial sweeteners had different bacteria in their bodies than those who did not use sweeteners. (3) This statement is also contradicted by Professor and World Health Organization (WHO)

advisor Juhana E. Idänpään-Heikkilä, who in his editorial in Helsingin Sanomat also emphasizes that sweeteners can, on the contrary, even cause weight gain:
"According to recent studies, substances progress almost unchanged in the human gastrointestinal tract and digestion. However, they modify the intestinal microbial flora along the way, as a result of which the structure of the bacteria becomes sensitive to conventional sugars. Losing weight by using large amounts of artificial sweeteners and avoiding sugarThis will lead to weight gain." (4)

The latest findings are therefore significant because, as we said earlier, gut bacteria play a crucial role in our overall health.

So what does this information mean for athletes and the supplements they use?
Older readers will remember how, just a few years ago, the supply of supplements was much narrower. Whey and malto were mixed together in the sheiker, a little cocoa powder was added for taste, after which it was hoped that the drink would not come up the same way from where it went down.

Today, supplements have more colors, sweeteners, and preservatives than can keep up, and the vast majority of them are artificial.
For comparison, take a look at what sweeteners are found in your recovery drink or protein at home. It may be that the package leaflet does not even mention the amounts of sweeteners. So how do you know how much sucralose a supplement contains, for example? One rule of thumb is taste.

The higher the quality of the supplement, the less need to use sweeteners. High-quality supplements even have up to 90% less sweeteners. A product that tastes pretentiously sweet or industrial is likely to contain too many sweeteners, as their only function is to mask the bad taste.


Getting your stomach back in balance

In order for the intestines to function optimally, it is essential to avoid products that weaken the healthy bacterial flora in the stomach. Those struggling with digestion should consider taking a break from all supplemental products while your body returns to normal.

It is advisable to eliminate all industrial sweeteners from your diet and replace them with natural sweeteners such as honey or stevia. It would be good to add more slow-absorbing fibers to the diet, such as whole grains, lentils, beans, quinoa, buckwheat, millet, amaranth, oats and asparagus; They effectively raise the natural bacterial population by acting as prebiotics, i.e. food for gut microbes.

In addition, a strong and versatile lactic acid bacteria preparation should be introduced to maintain the bacterial balance in the stomach. Once the intestines are restored, supplements can be gradually added to use, always noting which ones are suitable for your body and which ones are not.

 

 

punttiukko_puhdasurheilu.fi.jpg 
  
  
 
 
31.03.2024Hyvää ja siunattua Pääsiäistä!
06.02.2024Ehdotus presidentinvaaleihin, kirjoita äänestyslippuun: JFK
05.02.2024Ensin puukkoa selkään ja sen jälkeen leipää kassista
03.02.2024Oletko sinäkin joskus väsähtänyt moniin maailman valheisiin?
02.02.2024Markku Uusipaavalniemi ja totuus rahasta osat 1-3
01.02.2024Kuka nostaa Suomen montusta?
31.01.2024THL ei ota vastaan kansalaisten puheluita koronarokotehaitoista
30.01.2024DCA-keskustelu Turku 13.1.2024
29.01.2024Suomen presidentinvaalit 2024 on illuusio demokratiasta
27.01.2024Presidentinvaaleista puuttuu yksi erittäin tärkeä asia

Siirry arkistoon »