Olenko hyvä ihminen vai kuvittelenko vain olevani?

Hyvä voittaa aina pahan, ennemmin tai myöhemmin. Jos paha voittaisi aina hyvän, olisi tämä maailmamme jo tuhoutunut aikaa sitten. Vaikka nytkin olemme hyvää vauhtia matkalla kohti tuhoa, on maapallomme vielä sentään olemassa, ainakin toistaiseksi...

Tuon historian monesti todistaman tosiasian valossa saatamme tosin ajatella, että näin ovat asiat tulevaisuudessakin ilman, että meidän itse tarvitsee tehdä yhtään mitään.

Ja yksi tämän maailman tosiasioista on se fakta, että hyvin usein ihmiset ajattelevat olevansa hyviä ihmisiä, kun he eivät tee varsinaisesti mitään pahaa, mutta kun he monestikaan eivät myöskään tee mitään merkittävän hyvää, niin silloin taas ihmiset, jotka tietoisesti tekevät pahaa, saavat lisää maaperää toiminnalleen.

Pahanteosta poissa oleminen ei yleensä vaadi meiltä energiaa, mutta epäitsekkään hyvän tekeminen (ventovieraiden auttaminen, vähäosaisten kannustaminen, vanhusten ulkoiluttaminen ym.) sen sijaan vaatii meiltä ponnisteluja, joten hyvän tekeminen on yleensä aina paljon vaativampaa kuin pahan tekemättä jättäminen.

Haluamme silti nähdä itsemme hyvänä ihmisenä, vaikka emme varsinaisesti pyyteetöntä hyvää paljoa tekisikään. Hyvänä on vain niin paljon parempi olla kuin pahana, eikö vain?

Hyvästä ja pahasta ovat filosofit ja kirjanoppineet väitelleet jo tuhansia vuosia ja väittelevät varmasti vielä niin kauan kuin tämä maapallo kestää.

Jokaisella ihmisellähän on oma käsityksensä hyvästä ja pahasta. Jos käy töissä, maksaa veronsa, huolehtii jollain lailla sukulaissuhteistaan, kuljettaa lapsia eri harrastuksiin ym. ja ei riko muutenkaan lakia, paitsi joskus ehkä vähän liikennesääntöjä, niin helposti ajattelee, että olenpa minä hyvä ja lainkuuliainen ihminen.

Jos uskaltaa tarkastella itseään ja motiivejaan hieman lähemmin, niin saattaakin saada itsestään hiukan toisenlaisen kuvan.

Töissähän yleensä käydään (ainakin täällä Suomessa), että pystyisi ylläpitämään määrätyn elintason ja ihmisarvon, tuntemalla olevansa tarpeellinen. Työ onkin monesti se suurin ihmisarvon mittari nykyisessä yhteiskunnassamme. Aina kun tapaa jonkun uuden ihmisen, niin usein se ensimmäinen kysymys on ”mitä teet työksesi?”.

Työ on siis usein eräänlainen ihmisarvon ja minäkuvan rakentaja, josta myös moni jättäisi mielellään verotkin maksamatta, jos vain voisi, mutta ei tietenkään ne ”hyvät ihmiset”.

Sukulaissuhteiden hoitaminenkin saattaa joskus perustua huonoon omaantuntoon, jota esim. paikataan vähän normaalia hienommalla joululahjalla, jos muuten ei kuluneen vuoden aikana ole ”ehtinyt” sitä suhdetta kunnolla hoitamaan.

Lasten harrastuksiin kuskaaminen ym. on totta kai hieno asia, mutta kuinka usein siinäkin takana saattaa olla toive siitä, että lapsestani tulee menestyvä ammattiurheilija tai taiteilija, jonka kautta ne omatkin toteutumattomat unelmat saavat purkautumiskanavan.

Tässä ei ole tarkoitus ketään syyllistää, vaan tuoda vähän laajempi näkökulma tähän ihmisen usein melko itsekkääseen toimintatapaan. Meissä kaikissa on jossain syvällä se jonkinlainen kunnioituksen ja ihailun tarve, ja oikein jalostettuna siitä seuraa paljon hyvääkin, mutta väärin käytettynä se saattaa ajaa ihmisen kuilun partaalle.

Oli kyse sitten työelämästä, bisneksestä, urheilusta, taiteesta tai vaikka tällaisen sivuston ylläpitämisestä, niin ihminen yleensä haluaa jonkinlaista arvostusta ja huomiointia.

Ihmisen yksi tärkeimpiä tunteitahan on kokea olevansa tarpeellinen. Ja tästä syystähän moni masennuskin alkaa, kun ihminen ei koe olevansa jossain tai kenellekään tarpeellinen.

Ja nykyaikanahan on omaisuudesta tullut eräänlainen pakokeino tarpeellisuuteen. Kun on taloa ja autoa sekä kesämökkiä, niin ihminenhän usein näkee itsensä niiden kautta.

Hän tuntee autoa ja asuntoa parempaan vaihtaessaan kehittyvänsä sekä olevansa lähempänä sitä elämän täydellisyyttä, mikä se sitten ikinä onkaan. Onhan asiat nyt paremmin kuin vuosi sitten, kun oli pienempi asunto ja vanhempi auto...

Nyt moni tietysti toteaa, että tämä on tätä köyhien kitinää. Ehkä niinkin, mutta pääpointti tällä asialla on se, että kaikesta taloudellisesta hyvästä huolimatta olisi erittäin suotavaa kehittää ja harjoittaa myöskin sitä henkistä pääomaa, jota on vaikeampi rahassa mitata.

Tunnettu tosiasiahan on se, että kaikki ne asiat, joita ei voi rahassa mitata, ovat juuri niitä kaikkein tärkeimpiä asioita elämässämme.

Raha ja omaisuus eivät tietenkään ole huono asia, sillä iso osa perheriidoistakin johtuu raha- ja talousasioista. Ja aina, jos on paljon rahaa, voi tehdä hyväntekeväisyyttäkin aivan toisella lailla kuin täysin persaukisena.

Raha itsessään ei ole paha, mutta rahanahneus on tappanut miljoonia ihmisiä ja ikävä kyllä sille kehitykselle ei loppua näy.

Haastankin tässä sinut tutkimaan motiivejasi ja vaikuttimiasi eri asioihin elämässäsi. Löytöretki omaan hyvyyteensä on joskus pelottava, mutta myös erittäin antoisa matka.

Ja jos sitä ei koskaan uskalla tehdä, niin osa minuutta jää ehkä ikuisiksi ajoiksi löytämättä.

Ja allekirjoittanutkaan ei pääse kyllä kerskaamaan hyvyydellään, kun niin monta kertaa on joutunut palaamaan oman hyvyytensä raunioille, vaikka luuli rakentaneensa vankan kivilinnan...

Otsikkokysymykseen ”Olenko hyvä ihminen vai kuvittelenko vain olevani?” ei voi hyvällä omalla tunnolla muuta todeta kuin, että yrittäkäämme pyrkiä hyvyyteen kaiken sydämissämme olevan pahan harmiksi!

Ystävällisesti,

Tony Lindroos / TampereenSanomat.fi

Huom. Teksti on alun perin julkaistu vuonna 2012 PuhdasUrheilu.fi-blogissa, joka omalla tavallaan oli TampereenSanomat.fi:n edeltäjä. Tekstiin on tehty muutama pieni muutos.
Teksti on ehkä hieman naiivi, mutta toivottavasti se herättää jotain ajatuksia.

Huom2. Jutun otsikkovideo ei varsinaisesti liity tekstiin, mutta tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman asioihin, joita moni kiivaasti tavoittelee, ymmärtämättä sitä, että samalla saattaa kahlita itsensä monellakin tapaa, ja samalla kadottaa ison osan vapauttaan.

Video kuitenkin myös muistuttaa, että vääristä motiviiveista lähtevä hyveellisyys ja riippumattomuus saattaa myös kääntyä itseään vastaan.

Huom3. Videoihin saa asetuksista kohtalaisen hyvän suomenkielisen tekstityksen.

Aiheeseen liittyen:

YouTube: Why Exceptional Men Walk Alone — Arthur Schopenhauer

Tämäkään video ei varsinaisesti tekstiin liity, mutta videon voisi lyhyesti
tiivistää vaikka muotoon: Totuus vai kulissit?