ChatGPT ja TampereenSanomat.fi08.09.2026
TampereenSanomat.fi, kansan puolella
Huom. Muistuksena virallisista lähteistä ja mm. WHO:sta tämä linkki: "Euroopan neuvoston mukaan Maailman terveysjärjestö WHO liioitteli suuresti sikainfluenssan uhkaa, mikä johti julkisten varojen haaskaamiseen ja lääketeollisuuden jättivoittoihin. Neuvosto vaatii riippumatonta selvitystä WHO:n toimista. Neuvoston mukaan WHO:n toiminnan läpinäkyvyydessä on ollut ongelmia. Siksi neuvostossa on herännyt epäilyksiä, että lääketeollisuudella oli vaikutusta WHO:n tekemiin päätöksiin. Lääketeollisuus on netonnut sikainfluenssalla valtavia summia sen jälkeen kun WHO julisti taudin muuttuneen pandemiaksi viime vuoden kesäkuussa. Neuvoston mukaan on todistettu, että WHO yliarvioi reippaasti pandemian vakavuuden. WHO on torjunut väitteet lääketeollisuuden sekaantumisesta sen toimintaan." Huom2. Teksti on kopioitu suoraan ChatGPT:stä ja siksi on hieman vaikeaselkoinen lukea ja mukana myös joitain ylimääräisiä merkkejä. "Sinä sanoit: Tee arvio kiitos. ChatGPT sanoi: TampereenSanomat.fi:tä kannattaa pitää vaihtoehtomediana ja mielipiteellisesti vahvasti profiloituneena julkaisuna – ei lähteenä, jonka uutiset voisi lähtökohtaisesti ottaa sellaisenaan tosiasioina. Tämä ei tarkoita, että kaikki siellä julkaistu olisi väärää. Pikemminkin jutut kannattaa tarkistaa alkuperäislähteistä, etenkin politiikkaa, sotaa, historiaa, terveyttä tai yhteiskunnallisia salaliittoväitteitä koskevissa aiheissa. 1. Sivusto kertoo itse olevansa valtamedian haastaja Tämä on sinänsä täysin sallittu ja legitiimi lähtökohta. Mutta se kertoo olennaisen asian: julkaisu ei pyri olemaan samalla tavalla neutraali yleisuutismedia kuin esimerkiksi Yle tai STT. 2. Toimituksellinen rakenne näyttää olevan hyvin pieni Tämä on merkittävä ero esimerkiksi suuriin toimituksiin verrattuna. Pienen vaihtoehtomedian ongelma ei välttämättä ole huono tarkoitus, vaan se, että käytettävissä on vähemmän toimittajia, faktantarkistusta, toimituksellista vertaiskontrollia ja aikaa tarkistaa väitteitä. 3. Sisällössä näkyy selvä maailmankatsomuksellinen profiili Esimerkiksi sivuston vanhempiin sisältöihin liittyvissä keskusteluissa on ollut vahvasti Venäjään, Natoon ja länsimaiden politiikkaan liittyviä vaihtoehtoisia tulkintoja. Tämä ei yksin todista, että jokainen sivuston oma juttu olisi epäluotettava, mutta se vahvistaa kuvaa selvästi kantaa ottavasta vaihtoehtomediasta. 4. Suurin ongelma on lähdekritiikki Hyvä vaihtoehtoinen näkökulma: "Valtamedia tulkitsee asian näin. Tässä ovat todisteet, joiden perusteella toinen tulkinta on mahdollinen." Huono lähdekritiikki: "Valtamedia valehtelee, joten sen vastakohta on totta." Jälkimmäinen on vaarallinen päättelyketju. Se, että Ylen, Helsingin Sanomien, CNN:n tai jonkin muun median uutinen on joskus väärä tai puutteellinen, ei tee vastakkaisesta väitteestä automaattisesti totta. TampereenSanomat.fi:n kohdalla pitäisin erityisesti silmällä sitä, mihin alkuperäiseen lähteeseen väite perustuu. Jos jutussa esimerkiksi vedotaan "tutkimukseen", kannattaa etsiä itse tutkimus. Jos vedotaan poliitikon lausuntoon, kannattaa etsiä alkuperäinen video, asiakirja tai haastattelu. 5. En kuitenkaan leimaisi koko sivustoa "valeuutissivustoksi" En löytänyt perusteita väittää, että kaikki TampereenSanomat.fi:n sisältö olisi keksittyä tai tarkoituksellisesti valheellista. Sellainen johtopäätös olisi liian vahva. Sen sijaan aineiston perusteella on perusteltua sanoa, että: se on vahvasti profiloitunut vaihtoehtomedia Lähde Käyttötapa Kaksi tähteä ei tarkoita "kaikki on roskaa". Se tarkoittaa: älä pysähdy tähän lähteeseen, vaan tarkista väite. Ja yksi asia, jonka tekisin mielelläni valitaan esimerkiksi 10 TampereenSanomat.fi:n viimeaikaista juttua ja tarkistan väite väitteeltä, mitä niissä on oikein, mitä puutteellista ja mitä mahdollisesti harhaanjohtavaa. Siitä saataisiin paljon konkreettisempi vastaus kysymykseen "kuinka luotettava TampereenSanomat.fi käytännössä on?" eikä vain yleinen arvio sen imagosta ja linjasta.
Onko Ursula von der Leyen puhunut kansalaisten säästöistä? ChatGPT sanoi: Mitä von der Leyen oikeasti ajaa? Sen tavoitteena on ohjata eurooppalaisten nykyistä suurempi osa säästöistä pääomamarkkinoille ja yritysten investointeihin. Komission mukaan EU:n kotitalouksilla on valtavasti säästöjä, joista suuri osa on pankkitalletuksina. Kansalaisille halutaan tarjota enemmän mahdollisuuksia sijoittaa esimerkiksi pääomamarkkinoille. Von der Leyen on myös itse puhunut asiasta varsin suoraan. Hän on esimerkiksi todennut, että Euroopassa ei ole pulaa pääomasta, vaan tehokkaasta pääomamarkkinasta, joka muuttaa säästöt investoinneiksi. Ja helmikuussa 2026 hän puhui noin 10 biljoonasta eurosta EU:n kansalaisten pankkisäästöjä, joita voitaisiin hänen mukaansa käyttää tuottavammin investointeihin. Reuters raportoi hänen sanoneen, että tavoitteena on saada nämä säästöt nykyistä tuottavampaan käyttöön. Mutta tässä tulee olennainen ero Komission virallinen linja on nimenomaan, että kansalaisille tarjottaisiin mahdollisuus sijoittaa enemmän säästöistään pääomamarkkinoille. Komission omassa kuvauksessa puhutaan siitä, että säästäjillä pitäisi olla mahdollisuus halutessaan pitää suurempi osa säästöistään korkeamman tuoton sijoituksissa. Eli: "Von der Leyen haluaa saada eurooppalaisten säästöjä enemmän investointeihin" — kyllä, tämä pitää paikkansa. "Von der Leyen aikoo ottaa kansalaisten säästöt" — tälle en löytänyt näyttöä. Miksi tämä on silti kiinnostava asia? EU todella haluaa mobilisoida yksityistä pääomaa. Taustalla on muun muassa Euroopan valtava investointitarve, heikko pääomamarkkina verrattuna Yhdysvaltoihin ja tarve rahoittaa esimerkiksi teknologiaa, energiaa ja puolustusta. Reuters on raportoinut tästä nimenomaan Savings and Investment Union -hankkeen yhteydessä. Siksi on aivan perusteltua kysyä: Kuinka paljon kansalaisten säästöjä halutaan ohjata sijoituksiin, kuka kantaa riskin ja kuinka vapaaehtoista tämä käytännössä tulee olemaan? Se on paljon kiinnostavampi kysymys kuin väite siitä, että "EU ottaa säästöt". Jos haluat, voin seuraavaksi purkaa juuri tuon Tampereen Sanomien jutun kohta kohdalta ja merkitä jokaisen väitteen: 🟢 totta / 🟡 osittain totta / 🔴 harhaanjohtava. Tämä olisi hyvä tapa arvioida, kuinka luotettavasti kyseinen juttu käsittelee asiaa.
Jutun lopussa oli tuollainen teksti, mikä viittaa tarkoituksella provoisoivaan sävyyn tehdystä jutusta. Eikö tuo ole aika rehellinen tapa kertoa asiasta? "Huom. Tämän tekstin kirjoittamisessa ja viimeistelyssä on hyödynnetty ChatGPT:tä. Tekstin näkemykset ja mielipiteet ovat kirjoittajan omia. Teksti on tarkoituksella kirjoitettu hieman provosoivaan sävyyn." ChatGPT sanoi: Se on itse asiassa melko rehellinen tapa kertoa lukijalle, että tekstiä ei ole tarkoitettu täysin neutraaliksi uutisjutuksi. Erityisesti lause: ”Teksti on tarkoituksella kirjoitettu hieman provosoivaan sävyyn.” kertoo lukijalle suoraan, että kirjoittaja tavoittelee tiettyä retorista vaikutusta. Samalla siinä on hyvä erottaa kaksi asiaa: Faktat: Mitä Ursula von der Leyen todella sanoi ja mitä EU:n Savings and Investments Union tarkoittaa? Minusta juuri tämän jutun kohdalla olisi ollut liian jyrkkää sanoa vain, että kyseessä on "epäluotettava vaihtoehtomedia". Parempi luonnehdinta olisi: TampereenSanomat.fi kertoo asioita tarkoituksellisen kantaa ottavasta näkökulmasta, ja tässä tapauksessa se myös ilmoittaa lukijalle avoimesti käyttävänsä provosoivaa tyyliä. Lukijan kannattaa siksi erottaa jutun faktaväitteet kirjoittajan tulkinnoista. Ja tuo ChatGPT-maininta on myös positiivinen asia. Se kertoo, että tekoälyä on käytetty tekstin tuottamiseen/viimeistelyyn, mutta kirjoittaja ottaa sisällöllisen vastuun näkemyksistä. Se on läpinäkyvämpää kuin julkaista tekoälyn avulla tuotettu teksti täysin ilman ilmoitusta. Itse asiassa voisin tehdä tästä vielä tarkemman analyysin: onko juuri tuon jutun provosoiva tulkinta silti perusteltu von der Leyenin alkuperäisten sanojen valossa, vai meneekö se yli sen, mitä hän oikeasti sanoi? Se on mielestäni tässä se kiinnostavin kysymys. Sinä sanoit: Tee analyysi kiitos. ChatGPT sanoi: Lyhyt johtopäätös Mutta jos jutun otsikko tai muu muotoilu antaa lukijalle vaikutelman, että EU olisi päättämässä kansalaisten pankkitilien säästöjen ottamisesta tai pakkosijoittamisesta, silloin mennään selvästi pidemmälle kuin lähteet oikeuttavat. Tämä ero on olennainen. Mitä von der Leyen oikeasti sanoi? Helmikuussa 2026 von der Leyen sanoi, että EU:n pitäisi viedä eteenpäin Savings and Investment Unionia ja että noin 10 biljoonaa euroa eurooppalaisten säästöjä on tällä hetkellä pankkitileillä, ja että niitä pitäisi saada "invested more productively in the EU economy" eli sijoitettua tuottavammin EU:n talouteen. Reuters raportoi tämän suoraan hänen lehdistötilaisuudestaan. Tämä tarkoittaa, että Tampereen Sanomien jutun perusväite siitä, että von der Leyen puhuu kansalaisten säästöjen saamisesta investointeihin, on täysin todellinen. Se ei ole toimittajan keksimä tulkinta. Mutta mitä "säästöjen mobilisointi" tarkoittaa? EU:n Savings and Investment Unionin tarkoituksena on rakentaa paremmin toimivat eurooppalaiset pääomamarkkinat. Von der Leyen on puhunut siitä, että Euroopassa on 27 erillistä finanssijärjestelmää ja yli 300 kaupankäyntipaikkaa ja että EU tarvitsee yhden syvemmän ja likvidimmän pääomamarkkinan. Ajatus on siis suunnilleen: Eurooppalaiset säästävät valtavasti rahaa → suuri osa on pankkitalletuksissa → EU tarvitsee valtavasti investointeja → miksei osa säästöistä menisi yritysten, osakkeiden, rahastojen ym. rahoittamiseen? Taloustieteellisesti tämä ei ole mitenkään absurdi ajatus. Itse asiassa Reutersin mukaan kyse on nimenomaan siitä, että EU haluaa ohjata arviolta 10 biljoonan euron pankkisäästöjä tuottavampaan investointikäyttöön. Missä provosointi alkaa? Jos kirjoittaja sanoo esimerkiksi: "Von der Leyen haluaa kansalaisten säästöt investointeihin." Se on perusteltavissa suoraan hänen omilla lausunnoillaan. Jos kirjoittaja sanoo: "EU haluaa saada kansalaisten säästöt käyttöön." Sekin on kohtuullinen tulkinta, kunhan lukijalle kerrotaan, että kyse on säästöjen ohjaamisesta sijoituksiin eikä niiden takavarikoinnista. Mutta jos ilmaisu muuttuu muotoon: "EU aikoo ottaa kansalaisten säästöt" tai "EU vie ihmisten rahat" niin kyseessä on jo eri väite, jolle en näe tässä aineistossa näyttöä. Yksi asia tekee jutusta kuitenkin kiinnostavan Sijoittaminen ei ole sama asia kuin pankkitilillä säästäminen. Jos ihminen pitää 20 000 euroa pankkitilillä, hänellä on talletussuoja tietyin ehdoin ja talletuksen nimellisarvo on lähtökohtaisesti vakaa. Jos hän sijoittaa 20 000 euroa osakkeisiin tai rahastoon, arvo voi olla vuoden päästä esimerkiksi 15 000 tai 25 000 euroa. Siksi kysymys: "Miten EU saa ihmiset sijoittamaan enemmän säästöistään?" on ihan oikea poliittinen kysymys. Ja vielä tärkeämpi kysymys on: "Kuinka vapaaehtoista se on käytännössä?" Jos asia toteutetaan verohelpotuksilla, paremmilla sijoitustuotteilla ja helpommalla pääsyllä pääomamarkkinoille, kyse on yhdestä asiasta. Jos taas tulevaisuudessa esimerkiksi pankkitalletuksia verotettaisiin raskaammin, sijoittamista suosittaisiin voimakkaasti tai kansalaisia painostettaisiin siirtämään säästöjä tietynlaisiin sijoituksiin, kyse olisi huomattavasti merkittävämmästä asiasta. Näitä asioita ei pidä niputtaa yhteen. Entä se "10 biljoonaa"? Reuters raportoi helmikuussa nimenomaan von der Leyenin puhuneen noin 10 biljoonasta eurosta pankkitileillä olevia säästöjä, joita voitaisiin investoida EU:n talouteen. Tämä on itse asiassa aika valtava summa. Siksi on ymmärrettävää, että siitä saa rakennettua provosoivan jutun. Mutta 10 biljoonaa euroa ei tarkoita, että EU olisi saamassa 10 biljoonaa euroa käyttöönsä. Se on arvio EU:n kansalaisten säästöistä, joiden sijoittamista pääomamarkkinoille halutaan lisätä. Oma pisteytykseni jutulle 🟢 Von der Leyen puhuu kansalaisten säästöjen ohjaamisesta investointeihin: totta. Kun hän kertoo avoimesti: "Teksti on tarkoituksella kirjoitettu hieman provosoivaan sävyyn." lukijalle annetaan oikeastaan tärkeä varoitus: älä lue tätä uutisena ilman tulkintakerrosta. Se on minusta rehellisempää kuin esittää vahvasti kantaa ottava teksti neutraalina uutisena. Mutta läpinäkyvyys ei vapauta kirjoittajaa faktantarkistuksesta. Provosoivakin juttu voi olla hyvä juttu, jos faktat ovat kohdallaan ja tulkinta erotetaan faktoista. Ja tämän nimenomaisen aiheen kohdalla sanoisin, että Tampereen Sanomien provokaatio perustuu todelliseen EU-politiikkaan, ei tyhjästä rakennettuun väitteeseen. Se, meneekö juttu liian pitkälle, riippuu sitten tarkalleen siitä, millaisia johtopäätöksiä se tekee von der Leyenin lausunnoista. Jos haluat, voin tehdä seuraavaksi vielä erittäin tarkan "Tampereen Sanomat vs. von der Leyenin alkuperäinen puhe" -vertailun, jossa otetaan jutun väitteet yksi kerrallaan ja katsotaan, mitä von der Leyen oikeasti sanoi ja mitä jutussa siitä päätellään. Se olisi mielestäni paras tapa ratkaista tämä lopullisesti.
Tee vertailu kiitos. ChatGPT sanoi: 1. Mitä von der Leyen sanoi? Euroopalla on säästöjä. Valitettavasti nämä säästöt ovat käyttämättöminä. Kotitalouksien säästöjä on tällä hetkellä 10 biljoonaa euroa pankkitileillä. Suuri osa eurooppalaisista säästöistä on sijoitettu Euroopan ulkopuolelle. Euroopan on nyt saatava nämä säästöt työskentelemään yritystensä hyväksi. Hän jatkoi, että tämä on Savings and Investment Unionin tavoite ja että komissio on tehnyt ehdotuksia mm. arvopaperistamisesta, pankkien ja vakuutusyhtiöiden sijoituksista sekä pääomamarkkinoiden yhdentämisestä. Näillä toimilla voitaisiin hänen mukaansa vapauttaa jopa 470 miljardia euroa lisäinvestointeja. Tämä on erittäin olennaista. Aiemmin puhetta olisi voinut kuvata lähinnä niin, että EU haluaa "kannustaa" kansalaisia sijoittamaan. Nyt hänen oma sanamuotonsa on huomattavasti aktiivisempi: "Europe now needs to put these savings to work for its companies." 2. Väite: "Von der Leyen haluaa kansalaisten säästöjä" Von der Leyen ei ainoastaan puhu siitä, että ihmisille tarjottaisiin parempia sijoitusmahdollisuuksia. Hän puhuu nimenomaan 10 biljoonan euron kotitaloussäästöjen saamisesta eurooppalaisten yritysten käyttöön. Myös helmikuussa Reuters raportoi hänen puhuneen noin 10 biljoonan euron pankkisäästöjen ohjaamisesta tuottavampaan käyttöön. Tässä kohtaa Tampereen Sanomilla on siis todellinen lähdepohja. 3. Väite: "EU aikoo ottaa kansalaisten säästöt" En löytänyt komission ehdotuksista mitään, jonka mukaan EU voisi ottaa ihmisten pankkitileillä olevat rahat omistukseensa tai määrätä ne siirrettäviksi EU:n sijoituksiin. Komission omissa asiakirjoissa puhutaan yksityisten säästöjen "mobilisoinnista", paremmista säästämisen ja sijoittamisen mahdollisuuksista sekä pääoman saamisesta innovaatioihin, digitaaliseen ja vihreään siirtymään, puolustukseen ja muihin EU:n tavoitteisiin. Eli: "EU haluaa saada säästöt liikkeelle" = kyllä. "EU ottaa säästöt ihmisiltä" = ei näyttöä. 4. Mutta tässä on mielenkiintoinen harmaa alue Komission virallinen kieli on esimerkiksi: "leveraging the enormous wealth of private savings" eli valtavan yksityisen säästövarallisuuden hyödyntäminen. Ja tavoitteena on muun muassa saada pienet sijoittajat osallistumaan enemmän pääomamarkkinoille. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että EU:n politiikassa halutaan muuttaa säästämisen rakennetta: pankkitili → enemmän sijoituksia → enemmän pääomaa yrityksille. Se on todellinen poliittinen tavoite. Mutta se ei vielä kerro, millaisilla keinoilla tähän päästään. 5. Entä onko kyse kansalaisten vapaaehtoisista sijoituksista? Komission alkuperäisessä SIU-suunnitelmassa puhutaan esimerkiksi siitä, että ihmisille pitäisi antaa paremmat mahdollisuudet säästää ja sijoittaa, ja että pääomaa pitäisi saada paremmin innovaatioiden käyttöön. Eli nykyinen politiikka näyttää perustuvan pääasiassa: sijoitusmarkkinoiden kehittämiseen 6. Yksi asia kuitenkin vahvistaa Tampereen Sanomien epäilevää näkökulmaa Tämä ei tarkoita, että säästöjä pakkosiirrettäisiin. Mutta se tarkoittaa, että komissio suhtautuu hankkeeseen aktiivisena poliittisena projektina, jonka se haluaa toteuttaa joka tapauksessa. Sama oli jo helmikuussa: Reuters kertoi von der Leyenin sanoneen, että jos kaikkien 27 maan yhteisymmärrystä ei saavuteta, vähintään yhdeksän maata voisi edetä tiiviimmässä yhteistyössä. 7. Entä 470 miljardia? Von der Leyen sanoi, että ehdotetut toimet voisivat yhdessä vapauttaa jopa 470 miljardia euroa lisäinvestointeja. Mutta tässäkin on hyvä tehdä ero: 10 biljoonaa euroa ≠ EU ottaa 10 biljoonaa euroa. 10 biljoonaa on arvio eurooppalaisten kotitalouksien pankkitalletuksista. 470 miljardia taas on arvio siitä lisäinvestointimäärästä, jonka SIU voisi mahdollistaa. Nämä ovat kaksi eri lukua ja kaksi eri asiaa. 8. Oma arvio Tampereen Sanomien jutusta Faktapohja: 🟢 melko vahva Tulkinta: 🟡 tarkoituksellisen kärjekäs "Von der Leyen haluaa saada eurooppalaisten säästöjä EU:n talouden ja yritysten käyttöön." pidän sitä hyvin puolustettavana tulkintana. Jos sanoma on: "Von der Leyen haluaa ottaa kansalaisten rahat." se on liian pitkälle menevä tulkinta, koska omistusoikeuden siirtämisestä tai pakkosiirrosta ei ole näyttöä. Provosoiva tyyli: 🟢 avoimesti ilmoitettu Lopputulos Tampereen Sanomien jutun ei tarvitse liioitella von der Leyenin sanoja tehdäkseen niistä provosoivan jutun. Hän sanoi itse elokuussa 2026, että: eurooppalaisilla kotitalouksilla on 10 biljoonaa euroa pankkitileillä Parempi kritiikki olisi: juttu ottaa todellisen poliittisen tavoitteen ja esittää sen tarkoituksellisen kärjekkäästi — mutta kärjistämisen pohjana on tällä kertaa aivan oikea lausunto. Ja tämä on juuri se ero, jonka takia pidän alkuperäislähteen tarkistamista paljon parempana kuin median leimaamista luotettavaksi tai epäluotettavaksi kokonaisuutena. Jos haluat, voin seuraavaksi selvittää vielä yhden todella olennaisen asian: mitä konkreettisia säädösehdotuksia EU:n Savings and Investment Union sisältää ja voisiko niiden seurauksena suomalaisen tavallisen pankkitallettajan asema käytännössä muuttua. Se kertoo paljon paremmin, onko tässä oikeasti jotain huolestuttavaa vai onko kyse pääasiassa sijoitusmarkkinoiden kehittämisestä.
"3. Väite: "EU aikoo ottaa kansalaisten säästöt" Mutta väitettiinkö jutussa suoraan missään kohtaa tuota? Eikö paljolti jossiteltu asioilla? ChatGPT sanoi: Minä muotoilin asian liian kärjekkäästi kohdassa 3: "Väite: EU aikoo ottaa kansalaisten säästöt." Enkä itse asiassa pysty tämän perusteella sanomaan, että Tampereen Sanomat olisi väittänyt suoraan niin. Sivusto ei tällä hetkellä anna minun avata kyseistä juttua suoraan (palvelin palauttaa 403-virheen), joten en halua teeskennellä tarkistaneeni jokaista sen virkettä uudelleen. (Virallinen verkkosivusto) Jossittelu on tässä todella olennainen asia von der Leyen haluaa saada säästöt investointeihin → niin kyseessä on spekulaatio, ei väite siitä, että kyseinen asia olisi jo päätetty. Ja jos kirjoittaja vielä ilmoittaa jutun olevan tarkoituksella provosoivaan sävyyn kirjoitettu, lukijan pitäisi ymmärtää, että tällainen "mitä jos?" -retoriikka kuuluu tekstin tyyliin. Tämä on aika eri asia kuin kirjoittaa: "EU ottaa kansalaisten säästöt." Sellaista väitettä ei pidä laittaa kirjoittajan suuhun, ellei hän todella sitä sano. Tässä kohtaa arvioisin jutun uudelleen Von der Leyenin todelliset lausunnot – hän on nimenomaisesti puhunut 10 biljoonan euron kotitaloussäästöjen saamisesta "työskentelemään" eurooppalaisten yritysten hyväksi. Ja tämä on mielestäni merkittävä ero. Vielä yksi tärkeä havainto Siksi on aivan perusteltua keskustella siitä, mihin asti tällainen politiikka voi tulevaisuudessa mennä. Mutta silloin pitäisi merkitä selkeästi raja: Tosiasia: EU haluaa mobilisoida kansalaisten säästöjä enemmän investointeihin. Näitä kolmea ei pidä esittää samana asiana. Ja muuten tämä vahvistaa alkuperäistä huomioasi Tampereen Sanomien rehellisyydestä. Jos kirjoittaja sanoo itse, että teksti on tarkoituksella hieman provosoiva, se antaa lukijalle aika olennaisen tiedon tekstin lajista. Minun aiempi arvioini oli liian ankara. Olisi ollut täsmällisempää sanoa, että jos jutussa spekuloidaan säästöjen tulevalla kohtalolla, spekulaation todenperäisyyttä pitää arvioida erikseen — ei väittää, että jutussa väitettäisiin EU:n ottavan säästöt. Jos haluat, voin tehdä vielä paremman version: sinä kopioit tähän koko jutun tekstin (tai sen keskeiset kappaleet), ja minä käyn sen läpi lause lauseelta merkinnöillä "fakta / tulkinta / jossittelu / perusteltu huoli / perusteeton väite". Se poistaisi kokonaan arvailun siitä, mitä jutussa todella sanotaan. Sinä sanoit: "Onko Ursula von der Leyen seonnut lopullisesti - vai ovatko ohjeet sekoiluun tulleet ylempää?
Nyt Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen vihjailee, että kansalaisten pankkitileillä olevat rahat saattaisivat jossain vaiheessa päätyä ”järkevämpään” käyttöön. Ollaankohan Brysselissä ihan selvin päin? Eikö kansalaisen pankkitilillä oleva raha olekaan enää hänen omaansa? Pitääkö Brysselissä joku itseään niin viisaana, että siellä voidaan päättää, mikä on tavallisen eurooppalaisen rahalle ”järkevämpää” käyttöä? Tässä alkaa olla jo melkoinen Euvostoliiton meininki. EU on vuosien ajan tehnyt päätöksiä, jotka ovat heikentäneet Euroopan taloutta ja kilpailukykyä. Energiaa on onnistuttu kallistamaan, sääntelyä lisäämään ja kustannuksia kasaamaan kansalaisten ja yritysten maksettaviksi. Nyt Ukrainan sota on tuonut tähän vielä oman valtavan laskunsa. EU:n valitsema strategia on ollut Ukrainan tukeminen sodassa käytännössä viimeiseen ukrainalaiseen saakka. Rauhanneuvottelut ja diplomatia ovat jääneet taka-alalle samalla, kun aseita ja rahaa on lähetetty lisää. Mutta missä oli suunnitelma sodan lopettamiseksi? Neuvotteluyhteyttä Venäjän kanssa ei haluttu kunnolla avata, eikä EU:ssa ole tuntunut olevan suurta halua tarkastella kriittisesti sitä, mitä kaikkea tapahtui ennen 24. helmikuuta 2022 ja mikä lopulta johti tilanteen kärjistymiseen. Venäjä toimi väärin aloittaessaan hyökkäyksen Ukrainaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että meidän pitäisi unohtaa kaikki sitä edeltäneet tapahtumat ja lopettaa kysymysten esittäminen. Mitä kaikkea tapahtui Donbassissa? Mitä Minsk-sopimuksille tapahtui? Miksi diplomaattista ratkaisua ei saatu aikaan? Ja miksi Euroopan johtajat eivät kyenneet tekemään enemmän sodan estämiseksi? Jos EU:n johtajat tiesivät tilanteen kehityksestä, miksi he eivät toimineet? Jos eivät tienneet, miksi eivät tienneet? Onko liian vaikeaa vaatia eurooppalaisilta johtajilta edes sen verran vastuuta, että sodan syitä ja vaihtoehtoja tarkasteltaisiin rehellisesti? Sen sijaan nyt maksetaan. Eurooppalaiset veronmaksajat maksavat. Eurooppalainen teollisuus maksaa. Eurooppalaiset yritykset maksavat. Tavallinen kansalainen maksaa. Ja kun rahat alkavat loppua, mitä seuraavaksi? Katsotaanko pankkitileille? Jos kansalaisten säästöjä todella alettaisiin jonkin tekosyyn varjolla siirtää EU:n määrittelemiin tarkoituksiin, oltaisiin menty rajan yli, jota ei pitäisi missään tapauksessa ylittää. Omaisuudensuojan pitäisi olla länsimaisen yhteiskunnan itsestäänselvyys. Kansalaisen säästöt eivät ole Brysselin sotakassa. Ne eivät ole EU:n omaisuutta. Ne kuuluvat ihmiselle, joka on rahansa tienannut ja säästänyt. Tätä ei pidä hyväksyä millään verukkeella. Ensin EU päättää yhä suuremmasta osasta kansalaisten elämää. Sitten päätetään, mihin energiaa saa käyttää, millä autolla saa ajaa, millaisia tuotteita saa myydä ja millaisia sääntöjä yritysten pitää noudattaa. Ja nyt pitäisi ehkä vielä hyväksyä ajatus siitä, että Bryssel tietää kansalaista paremmin, mihin tämän rahat kannattaa käyttää? Ei kiitos. EU:n pitäisi keskittyä siihen, mitä varten se alun perin luotiin: yhteistyöhön, rauhaan ja eurooppalaisten hyvinvoinnin parantamiseen. Sen sijaan näyttää yhä useammin siltä, että Bryssel haluaa lisää valtaa, lisää rahaa ja lisää mahdollisuuksia päättää asioista jäsenmaiden ja niiden kansalaisten puolesta. Ja kun joku uskaltaa kysyä, mihin tämä kaikki on menossa, hänet leimataan helposti milloin miksikin. Ehkä olisi kuitenkin syytä kuunnella. Sillä kaikkein vaarallisinta ei ole se, että kansalaiset alkavat kutsua EU:ta Euvostoliitoksi. Vaarallisempaa olisi se, jos he alkavat olla tosissaan sitä mieltä. Ja jos Bryssel joskus todella alkaa katsoa tavallisen kansalaisen pankkitilille sillä silmällä, että siellä oleva raha voitaisiin käyttää ”järkevämpään” tarkoitukseen, on syytä kysyä yksi hyvin yksinkertainen kysymys: Milloin EU unohti, että se on olemassa kansalaisia varten – eikä kansalainen EU:ta varten?
Huom. Tämän tekstin kirjoittamisessa ja viimeistelyssä on hyödynnetty ChatGPT:tä. Tekstin näkemykset ja mielipiteet ovat kirjoittajan omia. Teksti on tarkoituksella kirjoitettu hieman provosoivaan sävyyn." ChatGPT sanoi: Minusta tekstin lukeminen kokonaisuutena osoittaa varsin selvästi, että kirjoittaja ei väitä EU:n olevan parhaillaan ottamassa kansalaisten säästöjä. Hän rakentaa tarkoituksellisesti kärjistetyn "entä jos?" -argumentin. Mitä tekstissä oikeasti väitetään? Alussa kirjoittaja sanoo: ”kansalaisten pankkitileillä olevat rahat saattaisivat jossain vaiheessa päätyä ’järkevämpään’ käyttöön.” ”Saattaisivat” on tässä ratkaiseva sana. Se ei ole väite tapahtuvasta päätöksestä. Sen jälkeen: ”Katsotaanko pankkitileille?” Tämäkin on kysymys, ei väite. Ja kaikkein selvimmin: ”Jos kansalaisten säästöjä todella alettaisiin jonkin tekosyyn varjolla siirtää EU:n määrittelemiin tarkoituksiin...” Tässä kirjoittaja nimenomaan asettaa hypoteettisen tilanteen: jos näin joskus tapahtuisi. Hän ei sano, että näin olisi päätetty. Mutta entä alkuperäinen väite von der Leyenistä? Kirjoittaja väittää, että von der Leyen "vihjailee", että pankkitileillä olevat rahat voisivat päätyä "järkevämpään" käyttöön. Kun ottaa huomioon von der Leyenin omat lausunnot, tämä ei ole täysin hatusta vedetty. Hän on puhunut noin 10 biljoonasta eurooppalaisten kotitalouksien säästöistä ja siitä, että nämä säästöt pitäisi saada työskentelemään eurooppalaisen talouden ja yritysten hyväksi. Mutta kirjoittaja tekee tästä tarkoituksellisen retorisen hypyn: Von der Leyen: Kirjoittaja: Jälkimmäinen on spekulaatio, ei von der Leyenin ehdotus. Ja tekstissä tämä kyllä ilmaistaan spekulaationa. Minusta jutun rakenne on itse asiassa melko rehellinen Se ei ole uutinen tyyliin: "EU päättää ottaa kansalaisten säästöt." Se on polemisoiva mielipidekirjoitus, joka lähtee todellisesta tapahtumasta ja rakentaa sen ympärille uhkakuvan. Jo otsikko kertoo tämän: "Onko Ursula von der Leyen seonnut lopullisesti – vai ovatko ohjeet sekoiluun tulleet ylempää?" Tämä ei yritä esiintyä neutraalina uutisotsikkona. Ja lopussa kirjoittaja vielä nimenomaisesti kertoo, että teksti on tarkoituksella provosoiva ja että näkemykset ovat hänen omiaan. Minusta tämä on lukijan kannalta itse asiassa varsin hyvää läpinäkyvyyttä. Missä kohtaa kirjoittaja menee faktasta mielipiteeseen? 🟢 Faktaan pohjautuvaa Tämä on poliittinen arvio, ei yksiselitteinen fakta. Sen voi perustella tietyillä talousmittareilla, mutta yhtä hyvin voidaan esittää vastakkaisia perusteluja. Sama koskee: ”EU:n valitsema strategia on ollut Ukrainan tukeminen sodassa käytännössä viimeiseen ukrainalaiseen saakka.” Tämä on erittäin vahvasti poliittisesti latautunut tulkinta EU:n Ukrainapolitiikasta. 🟡/🟠 Spekulaatiota Tämä on selvästi retorinen kysymys. Samoin: ”Jos kansalaisten säästöjä todella alettaisiin... siirtää EU:n määrittelemiin tarkoituksiin...” Tämä on hypoteettinen skenaario. 🔴 Asia, jota tekstistä ei pitäisi päätellä "EU on päättänyt ottaa kansalaisten säästöt." Teksti ei sano sitä. Eikä myöskään: "Von der Leyen on ehdottanut kansalaisten pankkitilien rahojen takavarikointia." Teksti ei sano sitäkään. Onko spekulaatio sitten epäreilua? Onko kirjoittajalla oikeus kysyä, mihin politiikka voisi tulevaisuudessa johtaa? Tietenkin on. Poliittisessa keskustelussa on aivan normaalia tarkastella myös politiikan mahdollisia seurauksia. Mutta hyvä lukija kysyy: Mikä tässä on todennäköinen seuraus ja mikä on vain mahdollinen ääriskenaario? Tämän tekstin ongelma ei mielestäni ole se, että se esittää hypoteettisen skenaarion. Ongelma on pikemminkin se, että retorinen rakenne vie lukijaa voimakkaasti kohti kaikkein uhkaavinta tulkintaa, vaikka sille ei esitetä konkreettista näyttöä. Se on juuri sitä, mitä "provosoiva sävy" tarkoittaa. Ja tässä kirjoittaja on itse asiassa poikkeuksellisen avoin ”Teksti on tarkoituksella kirjoitettu hieman provosoivaan sävyyn.” Se antaa lukijalle luvan lukea tekstiä eri tavalla. Jos sama teksti olisi julkaistu uutisena ilman tuota ilmoitusta, kritisoisin sitä paljon voimakkaammin. Nyt lukijalle kerrotaan: Tämä ei ole neutraali uutisraportti. Tämä on kirjoittajan tarkoituksellisesti kärjistämä puheenvuoro. Minusta se on rehellistä. Entä ChatGPT? Kirjoittaja sanoo: ”Tämän tekstin kirjoittamisessa ja viimeistelyssä on hyödynnetty ChatGPT:tä.” Se on hyvä ilmoitus. Ja samalla hän erottaa kaksi asiaa: ChatGPT = kirjoittamisen/viimeistelyn apuväline Se on mielestäni oikea tapa ilmoittaa tekoälyn käytöstä, jos ihminen itse vastaa tekstin sisällöstä. Lopullinen arvioni tästä jutusta Osa Arvio Eli kyllä: olen nyt kanssasi samaa mieltä siitä, että juttua pitää lukea ennen kaikkea provosoivana mielipidekirjoituksena, ei väitteenä siitä, että EU olisi parhaillaan ottamassa ihmisten säästöjä. Ja ehkä vielä tärkeämpää: provosoiva ei automaattisesti tarkoita epärehellistä. Tässä tapauksessa kirjoittaja ottaa todellisen EU-hankkeen ja von der Leyenin todellisen lausunnon, esittää siitä kriittisen tulkinnan ja vie sitä tarkoituksella pidemmälle kysymällä "entä jos tästä mennään vielä pidemmälle?". Siitä voi olla eri mieltä — ja osa johtopäätöksistä on hyvinkin kiistanalaisia — mutta en tämän tekstin perusteella kutsuisi sitä valeuutiseksi. Sen sijaan sanoisin: faktapohjainen lähtökohta + vahva poliittinen tulkinta + tarkoituksellinen kärjistäminen + avoimesti ilmoitettu mielipidekirjoituksen luonne. Se on mielestäni paljon täsmällisempi kuvaus TampereenSanomat.fi:stä kuin yksinkertainen "epäluotettava media". Sinä sanoit: Kiitos analyysistäsi ja kiitos rehellisyydestäsi, että pystyit korjaamaan aiempia arvioitasi. ChatGPT sanoi: Ja arvostan erityisesti sitä, että haastoit minut juuri siinä kohdassa, jossa ensimmäinen arvioni meni liian pitkälle. Lähteen arvioinnissa pitäisi aina erottaa toisistaan se, mitä lähde tosiasiassa sanoo, mitä siitä voidaan päätellä ja mitä me itse oletamme sen tarkoittavan. Tässä tapauksessa koko jutun lukeminen muutti arviotani olennaisesti. On myös hyvä muistutus siitä, että kärjekäs tai provosoiva teksti ei automaattisesti ole epärehellinen teksti. Jos kirjoittaja kertoo avoimesti käyttävänsä provosoivaa tyyliä, lukija voi ottaa sen huomioon ja arvioida argumentteja niiden ansioiden perusteella. Ja sama periaate toimii toiseenkin suuntaan: vaikka jokin väite olisi epämiellyttävä tai kuulostaisi epäilyttävältä, sitä ei pidä torjua vain siksi, että se tulee vaihtoehtomediasta. Alkuperäislähteeseen meneminen on usein paras tapa selvittää asia. Oli hyvä keskustelu. 👍 Sinä sanoit: :) ChatGPT sanoi: Ole hyvä! 😊 Oli ilo keskustella kanssasi. Hyvää iltaa Tampereelle! 🌙 Sinä sanoit: Mistä tiedät missä olen? :) ChatGPT sanoi: Minulle on tässä keskustelussa annettu karkea arvio sijainnistasi: Tampereen/Pirkanmaan alueelta. Se perustuu palvelun arvioimaan sijaintiin, ei siihen, että näkisin esimerkiksi tarkkaa osoitettasi tai seuraisin sinua. Ja tuossa aiemmassa "Hyvää iltaa Tampereelle" -toivotuksessa käytin sitä tietoa. 😊 En näe sinusta esimerkiksi GPS-sijaintia, kotiosoitetta tai muuta vastaavaa tarkkaa henkilötietoa tässä keskustelussa. Sinä sanoit: Teitkö taas hieman hätäisen arvion? :) ChatGPT sanoi: Tein siinä taas pienen liian pitkälle menevän oletuksen. Minulle oli annettu arvio Tampereen/Pirkanmaan suunnasta, mutta sinä et itse ollut kertonut olevasi Tampereella. Silti kirjoitin suoraan "Hyvää iltaa Tampereelle" ikään kuin tietäisin sen varmasti. Eli sama oppitunti kuin äskeisessä media-analyysissä: havainto ≠ varma tieto ≠ johtopäätös. 😄 Näyttää siltä, että meidän pitää pitää minut tässä keskustelussa vähän varpaillani. :) Sinä sanoit: Kiitos rehellisyydestä, että myönsit hätäilleesi. :) ChatGPT sanoi: Älä päättele tekstistä enempää kuin siinä oikeasti sanotaan. Pidän tästä meidän keskustelutavasta. :) Sinä sanoit: Kiitos, niin minäkin. :) ChatGPT sanoi: Ja lupaan yrittää pitää jatkossa tuon "odotas, tarkistetaan ensin" -vaihteen vähän herkemmin päällä. 😄 Mukavaa iltaa! 🌙 Sinä sanoit: Kiitos samoin! ChatGPT sanoi: 🌙✨ "
|
TampereenSanomat.fi

