Onko Ursula von der Leyen seonnut lopullisesti - vai ovatko ohjeet sekoiluun tulleet ylempää?04.09.2026
Aina kun luulee, että EU:ssa on jo kaikki sekoilu nähty, Bryssel onnistuu todistamaan luulon vääräksi. Nyt Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen vihjailee, että kansalaisten pankkitileillä olevat rahat saattaisivat jossain vaiheessa päätyä ”järkevämpään” käyttöön. Ollaankohan Brysselissä ihan selvin päin? Eikö kansalaisen pankkitilillä oleva raha olekaan enää hänen omaansa? Pitääkö Brysselissä joku itseään niin viisaana, että siellä voidaan päättää, mikä on tavallisen eurooppalaisen rahalle ”järkevämpää” käyttöä? Tässä alkaa olla jo melkoinen Euvostoliiton meininki. EU on vuosien ajan tehnyt päätöksiä, jotka ovat heikentäneet Euroopan taloutta ja kilpailukykyä. Energiaa on onnistuttu kallistamaan, sääntelyä lisäämään ja kustannuksia kasaamaan kansalaisten ja yritysten maksettaviksi. Nyt Ukrainan sota on tuonut tähän vielä oman valtavan laskunsa. EU:n valitsema strategia on ollut Ukrainan tukeminen sodassa käytännössä viimeiseen ukrainalaiseen saakka. Rauhanneuvottelut ja diplomatia ovat jääneet taka-alalle samalla, kun aseita ja rahaa on lähetetty lisää. Mutta missä oli suunnitelma sodan lopettamiseksi? Neuvotteluyhteyttä Venäjän kanssa ei haluttu kunnolla avata, eikä EU:ssa ole tuntunut olevan suurta halua tarkastella kriittisesti sitä, mitä kaikkea tapahtui ennen 24. helmikuuta 2022 ja mikä lopulta johti tilanteen kärjistymiseen. Venäjä toimi väärin aloittaessaan hyökkäyksen Ukrainaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että meidän pitäisi unohtaa kaikki sitä edeltäneet tapahtumat ja lopettaa kysymysten esittäminen. Mitä kaikkea tapahtui Donbassissa? Mitä Minsk-sopimuksille tapahtui? Miksi diplomaattista ratkaisua ei saatu aikaan? Ja miksi Euroopan johtajat eivät kyenneet tekemään enemmän sodan estämiseksi? Jos EU:n johtajat tiesivät tilanteen kehityksestä, miksi he eivät toimineet? Jos eivät tienneet, miksi eivät tienneet? Onko liian vaikeaa vaatia eurooppalaisilta johtajilta edes sen verran vastuuta, että sodan syitä ja vaihtoehtoja tarkasteltaisiin rehellisesti? Sen sijaan nyt maksetaan. Eurooppalaiset veronmaksajat maksavat. Eurooppalainen teollisuus maksaa. Eurooppalaiset yritykset maksavat. Tavallinen kansalainen maksaa. Ja kun rahat alkavat loppua, mitä seuraavaksi? Katsotaanko pankkitileille? Jos kansalaisten säästöjä todella alettaisiin jonkin tekosyyn varjolla siirtää EU:n määrittelemiin tarkoituksiin, oltaisiin menty rajan yli, jota ei pitäisi missään tapauksessa ylittää. Omaisuudensuojan pitäisi olla länsimaisen yhteiskunnan itsestäänselvyys. Kansalaisen säästöt eivät ole Brysselin sotakassa. Ne eivät ole EU:n omaisuutta. Ne kuuluvat ihmiselle, joka on rahansa tienannut ja säästänyt. Tätä ei pidä hyväksyä millään verukkeella. Ensin EU päättää yhä suuremmasta osasta kansalaisten elämää. Sitten päätetään, mihin energiaa saa käyttää, millä autolla saa ajaa, millaisia tuotteita saa myydä ja millaisia sääntöjä yritysten pitää noudattaa. Ja nyt pitäisi ehkä vielä hyväksyä ajatus siitä, että Bryssel tietää kansalaista paremmin, mihin tämän rahat kannattaa käyttää? Ei kiitos. EU:n pitäisi keskittyä siihen, mitä varten se alun perin luotiin: yhteistyöhön, rauhaan ja eurooppalaisten hyvinvoinnin parantamiseen. Sen sijaan näyttää yhä useammin siltä, että Bryssel haluaa lisää valtaa, lisää rahaa ja lisää mahdollisuuksia päättää asioista jäsenmaiden ja niiden kansalaisten puolesta. Ja kun joku uskaltaa kysyä, mihin tämä kaikki on menossa, hänet leimataan helposti milloin miksikin. Ehkä olisi kuitenkin syytä kuunnella. Sillä kaikkein vaarallisinta ei ole se, että kansalaiset alkavat kutsua EU:ta Euvostoliitoksi. Vaarallisempaa olisi se, jos he alkavat olla tosissaan sitä mieltä. Ja jos Bryssel joskus todella alkaa katsoa tavallisen kansalaisen pankkitilille sillä silmällä, että siellä oleva raha voitaisiin käyttää ”järkevämpään” tarkoitukseen, on syytä kysyä yksi hyvin yksinkertainen kysymys: Milloin EU unohti, että se on olemassa kansalaisia varten – eikä kansalainen EU:ta varten? TampereenSanomat.fi, kansan puolella Huom. Tämän tekstin kirjoittamisessa ja viimeistelyssä on hyödynnetty ChatGPT:tä. Tekstin näkemykset ja mielipiteet ovat kirjoittajan omia. Teksti on tarkoituksella kirjoitettu hieman provosoivaan sävyyn. Aiheeseen liittyen: ![]() Uutuuskirjasta paljastuu: poliitikot valehtelivat suomalaisille päin näköä | Tampereen Sanomat
Onko Ukrainan sota myös pankkiirien sota? | Tampereen Sanomat
Ukrainan sodassa on kolme pääarkkitehtia | Tampereen SanomatEnglish versionHere is the English version of the article, translated and edited with the help of ChatGPT. The views and opinions expressed in the article are my own. Is Ursula von der Leyen Finally Losing It – or Are the Orders Coming From Above?Every time you think the EU has finally reached the limits of political absurdity, Brussels manages to prove you wrong. Now European Commission President Ursula von der Leyen is suggesting that the money sitting in citizens’ bank accounts might, at some point, be put to “more sensible” use. Are They Actually Sober in Brussels? Is the money in a citizen’s bank account no longer actually theirs? Does someone in Brussels really consider themselves wise enough to decide what would be a “more sensible” use for an ordinary European’s money? This is starting to feel an awful lot like the Eurovost Union. For years, the EU has made decisions that have weakened Europe’s economy and competitiveness. Energy has become more expensive, regulation has continued to grow, and more and more costs have been pushed onto citizens and businesses. Now the war in Ukraine has added another enormous bill to the pile. The EU’s chosen strategy has effectively been to support Ukraine in the war until the last Ukrainian. Peace negotiations and diplomacy have been pushed into the background while more weapons and more money continue to be sent. But where was the plan for actually ending the war? There was no real desire to properly reopen diplomatic channels with Russia, and within the EU there has hardly seemed to be much appetite for critically examining what happened before February 24, 2022, and what ultimately led to the situation escalating into war. Russia was wrong to launch its invasion of Ukraine. That should not be in dispute. But that does not mean we should forget everything that happened beforehand or stop asking difficult questions. What happened in Donbas? What happened to the Minsk agreements? Why was a diplomatic solution not found? And why were European leaders unable to do more to prevent the war? If EU leaders knew how the situation was developing, why did they not act? And if they did not know, why did they not know? Is it really too much to expect European leaders to show enough responsibility to examine the causes of the war — and the alternatives to it — honestly? Instead, the bill is now coming due. European taxpayers are paying. European industry is paying. European businesses are paying. Ordinary citizens are paying. And when the money starts running out, what comes next? Will they start looking at our bank accounts? If citizens’ savings were ever actually transferred, under some convenient pretext, for purposes determined by the EU, that would cross a line that should never be crossed. The protection of private property should be a basic principle of any Western society. A citizen’s savings are not Brussels’ war chest. They are not the property of the EU. They belong to the person who earned and saved that money. That should not be negotiable. First the EU increasingly decides how citizens are supposed to live. Then it decides how energy may be used, what cars people should drive, what products may be sold and which rules businesses must follow. And now we are perhaps expected to accept the idea that Brussels knows better than citizens themselves how their money should be spent? No, thank you. The EU should focus on what it was originally created to achieve: cooperation, peace and improving the well-being of Europeans. Instead, it increasingly appears that Brussels wants more power, more money and more opportunities to make decisions on behalf of member states and their citizens. And when someone dares to ask where all of this is heading, they are quickly labelled as one thing or another. Perhaps it would be worth listening. Because the most dangerous thing is not that citizens start calling the EU the Eurovost Union. The more dangerous thing would be if they actually started to believe the name was accurate. And if Brussels ever truly starts looking at an ordinary citizen’s bank account with the idea that the money there could be put to a “more sensible” use, there is one very simple question that needs to be asked: When did the EU forget that it exists to serve its citizens — rather than its citizens existing to serve the EU?
Note: ChatGPT was used in the writing and editing of this text. The views and opinions expressed are those of the author. The text is deliberately written in a somewhat provocative tone. |
TampereenSanomat.fi

