Dresdenin murhapommituksesta on kulunut 80 vuotta

Dresdenin murhapommitus 13.2.1945 oli yksi niistä monista toisen maailmansodan sotarikoksista joita ei koskaan käsitelty oikeudessa, vaikka joidenkin arvioiden mukaan murhapommituksessa kuoli satoja tuhansia ihmisiä. Dresden ei ollut millään lailla sotilaskohde, mutta silti tarkoituksellisesti siihen keskitettiin valtava pommituslaivue ja tarkoitus oli kylvää tuhoa ja kuolemaa siviilien keskuuteen.

Moni tosiasia viittaa siihen, että uhrien määrä haluttiin maksimoida, liittoutuneilla oli esimerkiksi hyvin tiedossa, että kaupunkiin saapui jatkuvasti idästä pakolaisia. Murhapommitusta kaiken lisäksi ei tehty vain yhdessä hyökkäysaallossa, kuten kaupunkipommitukset tuolloin yleensä tehtiin, vaan ensimmäisen pommitusaallon uhreja auttamaan menneet palomiehet ym. joutuivat itse tulihelvettiin kun uusi hyökkäysaalto Dresdeniin iski. Jotkut kuvaukset Dresdenin ihmisten kärsimyksistä ovat niin karmeita lukea, että herkempien ihmisten kannattaa jättää ne lukematta.

Toisen maailmansodan historiankirjoituksessa ei aina kerrota tosiasioita, joitain asioita vähätellään ja joissain jopa suoraan valehdellaan. Moni esimerkiksi ei tiedä, että Englanti pommitti jonkun aikaa Saksan siviilikohteita ennen kuin Saksa vastasi samaan tyyliin.
Ja esimerkiksi Dresdenistä otettuja valokuvia isoista ruumismääristä on myös käytetty siten, että on väitetty niiden otetun keskitysleiristä ja kyseessä olisi Saksan murhaamat ihmiset.

Saksa teki tuolloin hyvin sotaisaa politiikkaa ja monia sotarikoksia, mutta on myös monia rikoksia joista Saksaa syytettiin, mutta täysin kiistattomat todisteet puuttuivat. Esimerkiksi Katynin joukkomurhat laitettiin aikoinaan Saksan syyksi, vaikka Saksa jo silloin huhtikuussa 1943 kutsui mm. Punaisen Ristin paikalle asiaa tutkimaan, mutta silti vasta 80/90-luvun taitteessa virallisesti myönnettiin, että Saksa ei ollut niihin syyllinen. Samoin vasta 90-luvun alussa viralisesti myönnettiin, että ihmisistä ei tehty saippuaa Saksassa.

Historiassa on monia asioita joita ei ole kerrottu ihan oikein, ei tarvitse tutkia kuin vaikka 1900-luvun historiaa niin törmää moniin hyvin mielenkiintoisiin asioihin. Jos ihminen haluaa olla täysin rehellinen itselleen ja tutustuu revisionistien tutkimuksiin ilman ennakkoasennetta, niin niistä löytyy paljon tieteeseen ja faktoihin perustuvia asioita jotka haastavat osan virallisesta historiankirjoituksesta.

Sotarikollisten kuten Hitler, Stalin, Churchill, Roosevelt, Truman, Hirohito ym. toimintaa ei pidä missään nimessä puolustella millään tavoin, mutta historiaa pitäisi tutkia mahdollisimman puoleettomasti ja saada tutkia täysin vapaasti, ilman että joku laki rajoittaa historian vapaata tutkimista. Totuus ei pelkää tutkintaa.

Liittoutuneiden sodanjohdon motiiveja Dresdenin siviilien murhaamiseen ei voi kuin arvuutella, monenlaista teoriaa asiasta on esitetty. Dresdenin siviileillä ei ollut mitään osuutta siihen, mitä Saksan sodanjohto oli tehnyt, joten miksi Dresdenin siviileitä piti tietoisesti murhata niin valtava määrä?

Dresdenin murhapommitus on uhrimäärään ja sen raakuuten nähden jäänyt melko vähälle huomiolle kun vertaa moneen muuhun sotarikokseen, eikä Hollywood ole kovin innokas siitä elokuvia tekemään. Dresdenin uhrien kannalta vähintä mitä voi tehdä, on pyrkiä totuuteen Dresdeniin liittyvissä asioissa.

Tampereen Sanomat NetMagazine, kansan ja rauhan puolella

 

Videolla näkyvästä tulimerestä voi päätellä, että monesti väitetty uhriluku 25 000 - 30 000 ei voi millään pitää paikkansa, vaan arviot jopa sadoista tuhansista uhreista saattavat pitää paikkansa.